Lasinhelinää #2
Sivun lopussa kuvat Hakaniemen virastotalosta ja NSA:n päämajasta. Keksin tämän yhteyden sattumalta Google-haun näyttäessä nämä rakennukset rinnakkain hakiessani jompaa kumpaa.
Numeroita
Opetushallituksen rakennus on rakennettu 1975, ja peruskorjattu 2008. Peruskorjauksen yhteydessä julkisivua on muutettu, mutta nyt en löytänyt vanhaa kuvaa josta muutoksen voisi todeta.
Sattumalta siis osuin kuvaan NSA:n päämajasta, joka on valmistunut 1986.
Saadaan vuodet
1975 1986 2008
Tässä voi joko nähdä kasvavan sarjan 11+22... tai sitten välistä puuttuu jotain.
1975 1986 1997 2008
Itselleni henkilökohtainen muistuma tuolta vuodelta on Prefab Sproutin levy Andromeda Heights joka tähtitaivaan ja pilvenpiirtäjiensä (ja ainakin muilla levyillä ihmeellisen amerikanihailunsa) puolesta sopii teemaan.
Tällainen tunnustuksellinen osuus voi olla merkittäväkin, mutta tuskin riittää. (Omatunnossa on muuten se jännä piirre, että on nopeasti alettava ilmiantamaan toisia.)
Ajatukseni johtuivat tästä nopeasti myös jääkiekon mm-kisoihin, jolloin myös 1997 oli Suomen kotikisat, mutta en keksinyt niistä mitään erityistä (paitsi nyt tuo edellisessä tekstissä mainittu kakkonen 1997-1995). Erityistä sen sijaan voisi olla, että kotikisat olivat 1997 ja 2003, ja väliin jää... 2000, vuosituhannen vaihtuminen. (Juu, ja 11 on "kapteenien kapteenin" pelinumero. Vai oliko se kapteenien kapteenin isoveli? Turku(c). Nyt saatuja numeroita 8+9+11+12, eli 1-2-1... ja välissä 10! (Kun levyn kannen kuvista löytyy vielä "Stara" joudutaan syvälle kunnallistekniikkaan... ja tähtitaivasta katsellaankin rotat naamalla.)
Tämä riittää! Toisaalta vuosituhannen vaihde tuntui minusta aiemmin juurettomalta, että siltä puuttuu kokonaan perinne. Voisiko se johtua lasittamisesta? Kuinka paljon perinnettä täytyy kertyä? Miten lasiin voi kertyä perinnettä?
Tämä toinen vuosilukujen yhteensattuminen oli siis ensimmäinen jonka keksin, ja tuo ensimmäinen jälkimmäinen, mutta olisiko jälkimmäinen voinut olla ensimmäisen keksimisen syy?
(8 = ∞)
ad infinitum
***
Epilogi:
Jos saadun pelinumerosarjan paikkanumerot järjestää, saa 1245, jolloin sarjasta siis puuttuu 3.
Kirjoitettuani nämä tekstit, ensimmäinen silmiini osunut uutinen (ensimmäisenä tarjotun Marko Anttilan kuvan jälkeen) oli euroopan vanhinta kotkaa käsitellyt uutinen joka oli pysytellyt 30-vuotta (ainakin ylen tunnistamien piirien tietämättömissä) ja sitten siirtynyt lyhyessä ajassa valokuvaajalta haulikkoampujalle, ja kuolemaan stressattuna ja aliravittuna. Valokuvaaja välissä on yleisen tulkinnan mukaan normaali toimija, joka ei ole osallinen kehityskulkuun, vaan ainoastaan havainnoi, ja mahdollisesti "ikuistaa" (mahdollisesti täysiä kymppejäkin).
Suhtautuminen petoeläimiin on kuitenkin (huono, latteaan suuntaan viettävä) paradoksi. Miten kukaan voi pitää kuolemasta?
Leijonat!
Vastaavalla tavalla latteuteen johdattaa digitointi.
Viimeisen lattean kysymyksen jatkokysymyksiksi muodostuu "kukaan" (henkilö, minuus, identiteetti) ja "pitäminen" (...kiinni, osallistuminen).
Latteus merkitsee merkitysten katoamista, siten että oleminen latistuu selviytymiseen. Tämä voi tapahtua yhtälailla olemisen ristiriitaisuudessa, kuin että niistä pidetään kiinni liian itsepintaisesti.
Kuin kaksi marjaa
