Valkoposkihanhi-konfliktit

Yksittäisten ihmisten hyökkäillessä sulkasadosta lentokyvyttömien valkoposkihanhien kimppuun, vallankäyttäjien ja lehdistön julistaessa umpimielisyyttään, tilanne on kokonaisuutena hiukan surullisen symbolinen koko maailman luonnon tilanteen kannalta, koska valkoposkihanhista ei kaupunkiympäristössä edes varsinaisesti ole haittaa, vaan eri syistä niiden läsnäolo häiritsee.

Muistiinpanoja valkoposkihanhiin kohdistuvasta aggressiosta.

Valkoposkihanhia Arabianrannan hulevesilammen rantanurmella.
Tätäkin rauhan aikaa saattaa tulla vielä ikävä. Valkoposkihanhia Arabianrannan hulevesilammen rantanurmella.

Oletuksia:

  • Mitä aggressiivisempi yhteiskunnan perusta on, sitä vaikeampi sen on jakaa tilaa muuten kuin hyötysuhteessa.
  • Koirat eivät lisää mitään turvallisuutta, vaan pakkaavat tilan ahtaammaksi väärennetyllä tilanteen tulkinnalla, vaikka näennäisesti avaruutta olisi.

Ehdotuksia:

  • Parempaa tilan jakamista siten että sopivaa tilaa myös tarjotaan.
  • Nurmialueita voi (edelleen) suunnitella osittain niitytettäväksi ja mielellään toteuttaakin hyvin harkitun (ja oikeista syistä tehdyn) suunnitelman.
  • Baanat ovat raskasta liikennettä, eikä niitä pidä halkaista puistoalueita.

Ihmisille itselleen on jo esitetty positiivista hanhisuhdetta "villissä" raportissa (viitattu artikkelissa jonka otsikko alkaa "Hanhet pois Helsingistä" talouselama.fi) joten ei ehdoteta mitään. Ei se koirien takaa onnistu: konflikteihin johtava aggressio vedätetään. Neutraalit suhteet niin petoihin (koiriin) kuin hanhiin eivät toimi samanarvoisessa ajattelukehyksessä – luonnon aggressio tekee suhteesta liian ahdistavaa, jolloin on helpompi mukautua petoeläimen raivoon.

Yhteiskunnan yleinen aggressiivisuus

Mikä on aggressiivisten luonnon kontrollointiratkaisujen yhteys yhteiskunnan muuhun aggressiivisuuteen?

Valkoposkihanhiin liittyvässä aloitteessa 2018 oppia oltiin hakemassa Malmöstä:

"Malmön kaupungissa valkoposkihanhikantaa on pienennetty perustuen lintujen kaupungin puistoalueiden käyttömukavuuteen aiheuttamilla haitoilla." (Wille Rydman) hel.fi

Artikkeli Malmön rikollisuudesta 2017. yle.fi

Toinen artikkeli 2019 alusta Ruotsin turvallisuustilanteesta, jossa mainitaan erityisesti "Balkanilta peräisin oleva rikollisuus".

"Valtaosa kranaattihyökkäyksistä on tapahtunut nimenomaan Etelä-Ruotsissa, pääosin Malmön ja Göteborgin alueilla. Näillä molemmilla alueilla on tosi vahva, Balkanilta peräisin oleva rikollisuus. He harjoittavat asekauppaa, ja siellä on valtavasti henkilöitä, joilla on sotakokemusta Balkanin kriisin ajoilta." mtvuutiset.fi

Vaikka kyseessä on etninen tausta, myös itse yhteiskunta pitää toimivana harrastaa ammuntaa kaupunkialueella. (Sama aggressiivisuus on toki mukana vakiintuneissa "tuholaistorjunnan" muodoissa.)

Ks. myös tiistain ammuskelu Helsingissä.

"Eilinen tapaus on sinällään valitettava, että se on samantyyppinen kuin on ollut Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa, siellä tällainen on ollut erittäin suuri ongelma. Tämä tapaus osoittaa, että sama rikostyyppi on rantautunut Suomeen." yle.fi

Samasta aiheesta 25.7.2019 yle.fi.

Aloitteet

Politiikka

Aiemman aloitteen valkoposkihanhikannan vähentämisestä teki 2016 Fatbardhe Hetemaj. En ole selvittänyt hänen konkreettisia tavoitteitaan tai toimintamalliehdotuksiaan. Mainitsen kuitenkin kosovotaustaisuuden en "etnisyytenä" sinänsä, vaan viitatakseni sisällissotayhteyden läheisyyteen, vrt. Malmö edellä.

Tällä hetkellä 2018 aloitteentekijänä kaikkein aktiivisimman Otto Meren viimeisimmistä 25 kpl Twitter-päivityksistä ajalla 18.-23.7.2019 10 kpl on aiheeltaan valkoposkihanhista joista osa jokseenkin aggressiivisia.

"Korkeasaaren villieläinsairaalan ulkotarhaan livahti keskiviikon vastaisena yönä minkki, joka tappoi kaikki tarhan linnunpoikaset. Mukana oli kaksi laulujoutsenen poikasta, kuusi nuorta valkoposkihanhea ja 18 lokinpoikasta." hs.fi

"Tälle minkille tulisi antaa vuoden 2019 helsinkiläinen -palkinto!" twitter

Niiden välissä haulikkoampuminen aiheena ei vaikutelmaa pehmennä, tai vitsi sorsan ohi ampumisesta lähietäisyydeltä.

Helsingin Sanomissa 21.7.2019 hän kirjoittaa:

"Helsinki ei voi elää valkoposkihanhien ehdoilla -- Kaupungin virkamiesten on syytä noudattaa kaupungin ylimmän päätöksentekoelimen tahtotilaa ja ryhtyä aktiivisesti selvittämään koirien käyttöä hanhien hätistelyssä. Mikäli sekään keino ei toimi, on syytä harkita järeämpiin toimiin ryhtymistä kaupunkia pitkään piinanneen valkoposkihanhiongelman ratkaisemiseksi." hs.fi

Kyse ei ole ratkaisujen etsinnästä vaan vallankäytön vahvistamisesta, käskyjen noudattamisesta.

Mikään ympäristön muokkausratkaisu ei käy. Edellä hän kirjoittaa:

"Ei ole millään tavalla järkevää antaa Helsingin suosittujen puistoalueiden muuttua niitettäviksi heinikoiksi. -- Näiden alueiden muuttaminen heinikoiksi vähentäisi niiden käytettävyyttä merkittävästi. Lisäksi Etelä-Suomessa nopeasti yleistynyt ja useita tauteja levittävä punkki viihtyy hyvin heinikoissa, minkä vuoksi uusien heinikkojen kasvattamiseen tulee suhtautua kriittisesti."

Nuori komentaja tietää mitä hän haluaa. Valitettavasti aggressiivinen hysteria tietää ratkaisuvaihtoehdoista vain kaiken elämän mahdollisimman tehokkaan poistamisen. Muutama orava ei haittaa? Ja niillähän saa ilmapiirin sopivasti kiristettyä jos jotain muuta ilmaantuu.

Poliisin tiedotteen 24.7.2019 jälkeen hän esiintyy ratkaisun rakentajana, vaikka on ollut olennaisesti ilmapiiriä kiristämässä:

"Ymmärrän turhautumista, mutta yritän kaikkeni jotta tilanteeseen saadaan kestävä ratkaisu ilman oikeuden omaan käteen ottamista." twitter

Lähinnä hän vaikuttaa pakkomielteiseltä, ja haluaa osallistaa koko yhteiskunnan metsästysaktiviteetteihinsa, joita hän olennaisesti rakentaa kaupunkiympäristössä. Kohtuuttomuus ei muutu luonteeltaan oli se osa yhteiskunnan rakennetta tai yksityistoimintaa.

Metsästys on tappamista, eikä tappaja itse tiedä mihin pysähtyä. En tiedä miten tarkkaan nämä intohimoiset urheilumiehet ovat harkinneet kuinka paljon yhteiskuntaa kannattaa aggressiivistaa. Väitän että puistoja kiertävät koirapartiot eivät ole rauhan ele, tälläkään hetkellä.

Lehdistö

Monet muista valkoposkihanhiin torjuvasti suhtautuvista kirjoituksista ovat olleet toimittajien melko ala-arvoisia kirjoituksia. Kirjoituksissa valkoposkihanhet kuvataan "inhoituiksi" ja "riesaksi". Toimittajien (ja heidän kasvattiensa) erityisominaisuus tuntuu olevan nähdä juuri uloste ilman ymmärrystä miten käsitellä sen olemassaolo, ja hyvin vähän mitään merkityksellistä luontoa, jonka senkin voi (mieluiten) korvata koirilla.

Valitettavasti on nähtävissä että toimittajat ja lehdistö latistavat todellisuutta. "Vastuullinen" lehdistö ei ole mikää vallan vahtikoira vaan aika umpimielisenkin vallankäytön väline, "viestintää".

Esimerkkejä

"Denverin kaupunki USA:ssa syöttää kanadanhanhia vähäosaisille -- Kanadanhanhi -- on läheistä sukua valkoposkihanhelle. -- Valkoposkihanhet ovat tunnettu kiusa myös Helsingissä. HS kertoi kesäkuun lopulla, että valkoposkihanhia on karkotettu menestyksekkäästi koirapartioiden avulla Espoon Tapiolassa." hs.fi 3.7.2019

Yle kääntää tilanteen tyydyttävien ratkaisujen etsinnästä siten että käytännössä on aloitettava ennaltahekäisevien sijaan karkoitusratkaisuista

"Karkotusluvan myöntämisen yksi ehto on, että asiaan ei ole mitään muuta tyydyttävää ratkaisua. -- Holmströmin mukaan karkotustoimet ovat kuitenkin toistaiseksi paras keino vähentää valkoposkihanhien viihtymistä, jos alueella halutaan pitää ruoho lyhyenä. Lyhyt ruoho kun maistuu hanhille parhaiten ja se on myös ihmisille mukavin vaihtoehto." yle.fi 12.7.

Vaikka artikkeli käsittelee luvallisen toiminnan rajoja, Helsingin Sanomat on jo kansalaisten koirien mukana 19.7.2019

"Valkoposkihanhia ei saa hätistellä omin luvin, vaikka Helsingin rannat täyttyvät ulosteesta – asukkaat usuttavat kuitenkin jo koiriakin lintujen perään" hs.fi

Iltalehti uutisoi muutetulla otsikolla "Kommentti: Helsingin kaupunki tuhoaa Töölönlahtea – valkoposkihanhien jätökset täyttävät jo rannat" (iltalehti.fi 19.7.2019). Otsikkoa muutettiin koska alkuperäinen otsikko oli valheellinen "Valkoposkihahet pilaavat jo Töölönlahden vettä".

Iltalehden alkuperäisen artikkelin twitter-kortti

Itse tekstissä esiintyy edelleen:

Näky Helsingin Töölönlahdella heinäkuussa on karmea. Ulosteet lilluvat valtoimenaan rantavedessä. Siitä ne otaksuttavasti painuvat merenpohjaan entisten syntien päälle. Kesäkuumalla haju on kuvottava.

Toimittaja tarkoittaa ilmeisesti vesikasvillisuutta?

Töölönlahden pintaa artikkelissa kuvatun paikan alueelta 1.8.2019.

Sen sijaan väitteessään Helsingin kaupungin tuhoavan Töölönlahtea, hän voi hyvinkin olla oikeassa, mutta tämän se varsinaisesti tulee tekemään uudisrakentamalla jossa se voi jatkaa juuri hänen toivomaansa ajattelumallia luonnonelämän poistamisesta. Ihmeellistä!

Tämän uutisen perusteella hanhien karkotuksen perään kyseli Twitterissä yksityiseltä tililtään STT:n uutispäällikkö - kun se ei tuottanut tulosta, hän vetosi Espoon aloittamaan toimintamalliin, ja vielä asian uudelleen harkitsemiseen.

Lehdistössä esitettyjä väitteitä on korjattu muilta tahoilta mm. juuri ulosteen haitallisuuteen ja kannan kokoon liittyen.

"Väite, että jätökset pilaavat vettä ei pidä paikkansa. Lintujen jätöksillä ei normaalisti ole havaittavaa vaikutusta Töölönlahden tai muiden merenlahtien tilaan. Tänäkin vuonna otetuissa vesinäytteissä Töölönlahden vesi on hygieeniseltä laadultaan ollut erinomaista" (Helsingin Kaupunkiympäristö) twitter

Helsingin kaupungilla on joitakin hysteriapohjaiselta vaikuttavia kyltityksiä esim. linnunruokintakieltoijen osalta, mutta tässä asiassa se on ainakin vielä voinut olla neutraali. Ympäristösuunnittelun osalta on kuitenkin yleisesti sanottava että passiivisuus on ollut sen paras hyve.

Ehkäpä tilanne muuttuu kun virkamiehet on kutsuttu kadulle riviin ja puhuteltu?

Aggressiosta

Keskustelussa valkoposkihanhista monilla on unohtunut se, että kaupunkiympäristö itse asiassa on ahdistava paikka, eikä viihtyminen siellä ole millään tavalla itsestäänselvyys tai kaikissa tilanteissa edes lainkaan mielekäs olemisen tapa. Vaihtoehtoinen olemisen tapa ei kuitenkaan ole välitön aggressio, johon julkinen oleminen tuntuu helposti hakeutuvan tai taantuvan. Lopulta esitetyt ajatukset linnuista ovat jopa täysin törkeitä, pakkomielteisen saalistamispaineen vääristämiä.

Aggressio perustuu painostavuuteen, jonka alkuperää ei oikeastaan tiedosteta, mutta jonka (epätoivoiselle) purkamiselle keksimällä keksitään kohde – valjun onnelliseksi tämä muuttuu tilanteessa jossa ihminen voi kultivoida toimintamallin elämäntavakseen.

Hysteerinen tappamisen pakko on ollut maailmassa pidempään kuin hanhet Helsingissä. Ei sitä voi menestystarinaksi kutsua, vaikka selviytyjä mielellään itseään menestyjäksi kutsuu.

Ja yllätys yllätys, ei taida luontokaan olla aivan rauhallinen paikka, mutta sen kohtaamiseen on muitakin tapoja kuin saalistuskyynisyys, minkä tahansa muodon se saakaan.

Muu ihmisaktiviteetti

Poliisille oli ilmoitettu polkupyörin, sähköpotkulaudoin ja koirin tehdystä häirinnästä. twitter

Poliisin tiedote on sikäli ristiriitaisesti kiinnostava ihmisen ja luonnon suhteesta, että poliisi itse oli myöntänyt luvan ilotulitukselle juuri edelliselle kesäviikonlopulle, jolloin linnuilla on vielä pesintöjä ja kesähämärillä liikkeellä voivat olla mm. tervapääskyt ja lepakot. Kova pauke sai linnut liikkumaan kaukana tapahtumapaikalta.

Tämän lisäksi monenlainen muu luonnolle ilmeisen aggressiivinen lasirakentaminen on sallittua arkipäivää. Lintujen häirinnän hyväksyttyjä perustasoja voi siis kysellä, ja kunkin toimijan motiiveja.

Pyöräliikenne

Varsinaiset pyörätiet (baana) ovat itse asiassa aika massiivisia viheralueita halkaistessaan, ja niille voisi valkoposkihanhista riippumattakin harkita paikkaa sivumpaa. Tarvittaessa hidasvauhtisesta puiston halkaisusta kävelyreitillä en ainakaan itse pahastuisi.

Koirat

Koiravetoisesta kaupunkitilan dominoinnista on oikeastaan vaikea enää sanoa mitään, siksi liialliselta, tarpeettomalta ja painostavalta se vaikuttaa. Vaatiiko lihatalous tämän kaupungissa liikkuakseen?

Maankäytön muutokset

Tarpeeton elinympäristöjen kaventaminen vaikuttaa eläinten hakeutumiseen uusiin ympäristöihin. "Joutomaita" ei kannata muuttaa ilman tietoa niiden käytöstä luonnonvaraisilla eläimillä.

Esimerkki Tervasaarenkannakselta maankäytön muutoksista jotka tarpeettomasti kärjistävät esim. valkoposkihanhiin liittyviä konflikteja. Palaute kaupungille 12/2016 ei ole johtanut toimenpiteisiin.

Kaapelityömaan yhteydessä käytöstä poistunut hiekkainen ranta jossa vesilinnut ennen oleilivat Tervasaaressa.

Nyt kuvan sijainnissa ovat ilmeisesti hiiret - toki pienemmässä määrin edelleen linnutkin, ainakin heinäsorsat, mutta kunnolla en ole seurannut.

Tämänkaltaisten ratkaisujen toteutuminen voi paikallisesti vaikuttaa ihmisten kokemukseen lintujen lisääntymisestä, vaikka todellisuus olisi päinvastainenkin.

Paikan poistuttua käytöstä, näin muutama vuosi sitten mm. tilanteen jossa Savun takana olevalla rannalla Savusta tulevan nuorehkon miehen täytyi mennä hiekkarannalla oleilevan hanhiparven paikalle asettumaan puheluunsa. Minulla ei kuitenkaan ole varmaa tietoa että hanhet olisivat kokonaan siirtyneet em. rakentamisen yhteydessä rannalta toiselle, mutta yksi häiriötön oleskelupaikka tässä poistui. Tällaiset keskenjättöisyydet jäävät painostavina ilmapiiriin.

Iritiajelehtinutta laituria rantaan kiinnitettynä.
Pienempi irronnut laiturinpätkä oli samassa sijainnissa joitakin vuosia aiemmin valkoposkihanhien lepopaikkana yhden kulman painuttua veden alle.

Tervasaaressa oli myös useampia vuosia sitten aivan edellisen paikan vieressä lähellä rantaa kesän ajan kallellaan irronnut ja puoliksi uponnut laituri, jossa hanhet viettivät aikaansa. Järjestämällä vesilinnuille omia keinotekoisiakin luotoja, ne olisivat nurmikolla ainoastaan ruokaillessaan. Keinotekoisen ympäristötaiteen sijaan tulisi keskittyä ei vain "luontopohjaisiin" ratkaisuihin, vaan luontoa tukeviin.

Vertauksen vuoksi, mantereen päässä Tervasaarenkannasta rantaa nostettiin peittämällä kaapeli kivillä, jonka ansiosta varpuslinnut pääsevät nyt tällä alueella veden äärelle meriveden ollessa korkeammallakin.

Ympäristöä suunnitellaan liian kapean tehokkuusajattelun toiminnallisuuksina, "viihtymisenkin" pitää ilmeisesti myös "tuottaa". Ympäristössä pitää olla ihmisillekin tilaa kulttuurielämästäkin vapauttavalle kiireettömyydelle (ja tällä en tarkoita esim. kalastamista). Keskeinen tapa toteuttaa tämä on huomioida luonnon kokonaisuus.

Luontosuhteesta ja valkoposkihanhista

Ympäristö tulee suunnitella siten että luonnon aggressiivisuus pysyy mahdollisimman vähäisenä, sama pätee ympäristösuhteeseen.

Valkoposkihanhet ovat osaltaan aika hyvä verrokki luonnon kanssa vuorovaikutuksessa elämisestä. Ne eivät oikeastaan uhkaa mitään, mutta häiritsevät luonnon yksipuoliseen hallintaan perustuvia, lihatalousvetoisia "viihdearvoja".

Ihmiset ovat liian tottuneet omistamaan ympäristön omia päähänpinttymiä tukevan teknologian tai "henkilökohtaisten" eläinten kautta. Olisi kunnioitettava tapaa jolla luonnonvaraiset eläimet ottavat tilaa haltuun, vaikka se rajoittaisikin omaa toimintaa, ja saatava ilo tästä. Luonnonvaraisten eläinten läsnäolo samalla kertoo jotain maailmasta ja lähiympäristöstä, ja on oikeastaan ainoa merkitsevä kommunikaatio jota maailmassa on.

Paskakin voi olla kommunikaatiota, mutta mikä on se tekijä maailmassa joka saa näkemään pelkkää paskaa? Hyväksikäyttävä takertuminen joka ei pysty käsittelemään sitä asiaa että jokin eläin on vielä elossa?

Luokka: »
Luotu 2019-07-24 22:29 | Muokattu 2019-11-02 22:47
http://raulihaverinen.fi/?id=419