Vainokukkia...

"Rakkaudella", rotilta rotille. Älkää huoliko, joku on jo kusettanut siihen koiransa.

Vainokansa löytää vielä itsensä vainostaan.

Sijaiskärsimys on sitä että ihmiset eivät alkuunkaan ymmärrä mitä heidän ympärillään tapahtuu, ja kulttuurinen lukkiutuneisuus kohdistaa vihansa säännönmukaisesti johonkin (ohi).

***

Väki haluaa juhlia koska "iloa on oltava näinä vaikeina aikoina", mutta miksi aika on mikä on.

Miten ihmeessä voi hakea asemaa yhteisössä jonka olemassaolon perusteisiin ei usko. Miten ihmeessä siinä tilanteessa voi olla millään tavalla "tasa-arvoinen".

Te olette niin hukassa ettei teihin kannattaisi tuhlata aikaa, mutta kun on pakko.

Moni ihminen hyväksyy käsityksen että hän on itse osaamaton ja typerä, ehkä hän onkin mutta alistuu turhaan totuutena viisastelevalle joukolle joka murjoo kaiken tieltään miten vain on onnistunut asemoitumaan.

***

"Yhteiskunnallisesti kestävä" väkivaltanormi on houkutteleva, se sitoo kaiken itseensä, samaan kaavaansa, ja sitä vastaan taisteleminen *jokainen hetki* on työlästä. Ratkaisuksi - samasta lähteestä käsin - tarjotaan luottamusta... ja antaa virran viedä.

Se vapauttaa voimavaroja yhteiskunnallisesti hyödylliseen.

Mutta pystytkö menemään virran mukana kun ei vain etäinen lopputulos vaan myös välitön tapahtumien todellisuus näyttävät hyvin huonolta?

Eikä tällaista mietettä edes halua kenellekään antaa, pelaajien pelattavaksi.

***

Virkamiehen aika tyhjentää perjantaipöytänsä?

Viekää hullunne helvettiin täältä!