Leiritys

Nakki vai makkara?

Tuhrumies on ehtinyt töhriä yhteiskunnan peruspilarien päät niin pahasti että joillakin kiirettä pitää. Mihin juoksen nyt, ja mihin seuraavaksi? Kenen päälle kaadan koko paskan? Auto kiiltää ja ääntä lähtee!

Turhan huutaja, palkataan hullu!

Moni ihminen potee riittämättömyyttään, ja riittämättömyys tulee pyrkimisestä normiin joka on väärä, koirineen, kissoineen, sisäänsuljettuine maailmoineen. Eikä silti ole vapautta tai vapautumista, pyrittäväksi.

Jotkut ihmiset ovat turhauttavia, he esittelevät tuhoaan ihastuksenaan.

Ihmisten maailmassa tapahtuu hyvin vähän kiinnostavia asioita.

Onko lopun hetki nyt, vai vieläkö kone jaksaa jurnuttaa... tyhjää ylikierrostaan? Juostaan, juostaan! Katsotaanko miten he toimivat?

Mitä me katsoisimme? Katsoisimmeko miten halpoja te olette? Me tiedämme että te olette. Ja siihen teillä kai on oikeus.

Ei varmaan kannata kysyä... heiltä.

Tässä ei ole ollut mitään varsinaista ongelmaa, mutta he haluavat tekemällä tehdä tähän ongelman. Voi toki olla jokin ongelma, mutta he eivät puhu siitä, enkä minä aio tosiaankaan puhua niille enää siitä.

Ne odottavat... teitä. Niitä on juuri niin monta kuin te tarvitsette.

Petoksen hetkellä kaikki lähtevät. Kuinka kauas? Kuinka kauas heidät ajetaan? Minä en voi heitä pidätellä.

Pettymys, halveksunta... Meno jatkuu. Kenelle sälytän teidät?

Pettymys.

Halveksittavat "hevonpaskat" eivät suinkaan pysy halveksittavuudessaan vaan käyvät päälle.

Apteekkipussi.

Mitä te huudatte ja vaaditte täällä? Sietäkää paskanne ja antakaa tilaa.

Jos olisin vain minä, olisin jo mennyt... enkä jätä teille enää mitään, itsenne jo menettäneet.

En tiedä miten voin enää olla iloinen, mutta en ole ollut täällä sietääkseni loputonta simputustanne. En pysty edes katsomaan siihen suuntaan mistä välitän, näen vain teidän helvettinne, enkä toivo teille mitään hyvää.