Muisto | Unohdus

Epäröit tulla koska luulit että tapahtuu hirveästi, mutta et tullut ajatelleeksi että enhän minäkään...

Olin kuullut nimesi väärin, kuulin asioita väärin. Kirjeeni meni ilmeisesti X kautta – katsoin väsyneenä ja kauhuissani kun hän kävi Y ovella juttelemassa tavallisiaan, mutta en tiedä oliko hänkään ihan normaali. Mielestäni hän katsoi suuntaani, sen mitä uskalsi – olin kauhuissani.

Oli kamalaa odottaa ja toivoa sinua. Etkä vastannut.

Minun oli mentävä, ei ehkä eteenpäin vaan muualle, ja pitkälle kyllä meninkin.

Kun sitten viimein annoit minulle mahdollisuuden jota en enää odottanut, olin jo mennyt muualle uudelleen, ja sitoutunut, omasta tahdostani, ihmiseen joka ei lopulta koskaan minulle, omasta tahdostaan, vastannut.

En enää muista sanoja jotka minulle sanoit, mutta muistan katseesi. Päädyit siis kysymään minua kun olin jo hänessä kiinni ja pidin hänestä kiinni. Olisin varmaan voinut vastata monin tavoin, mutta mitä saatoin muuta sinulle siinä tilanteessa vastata kun olin taas jo mennyt enkä tiennyt eikä minulla ollut aavistustakaan että minua odotetaan? Ehkä luit tilanteen paremmin kuin minä, kun pian sain ihan tyynesti ja rauhallisesti kuulla että olisin hyvin voinut lähteä mukaasi – mutta siinä minä olin vielä pitkään.

En varsinaisesti halunnut sisällyttää tähän mitään isoa tunnelatausta, mutta miten muuten voin tätä käsitellä? Haluan siis sanoa että olit tuolloin minulle tärkeä vaikka yhteinen aika jäikin hyvin vähäiseksi. On myös mahdollista että tein kysymykseesi vastatessani väärän valinnan, ja mietin sitä kyllä silloin, vaikkakaan en halua tätä eri syistä ylikorostaa. Olisin joka tapauksessa voinut, jos olisin vain osannut, vastata siihen myös muilla, varmaankin useammallakin eri tavalla.

Omasta puolestani kuitenkin ne muut asiat jotka päätyivät tai niiden oli pakko päätyä minulle tärkeämmiksi tuolloin ovat kauan sitten kadonneet, enkä oikeastaan haluaisi enää muistaa tuota aikaa niin määräävästi niiden kautta kuin olen tottunut muistamaan – ja unohtamaan. Eli, omasta puolestani haluaisin palauttaa näille lopulta syrjään jääneille tapahtumille, ja sinulle, sen merkityksen mikä niillä silloin oli, enkä ainakaan jättää kokonaan unohduksiin. Onnistuisiko se jos vain yksin tätä mietin?

Minun on vaikea sanoa tätä oikealla tavalla sinulle edes nyt kun en tiedä minkä aseman tälle järjettömän kauan sitten tapahtuneelle menneelle voisin varsinaisesti nyt antaa, mutta mielestäni näiden asioiden sanominen on nyt lopulta tarpeen, ainakin itse sitä tarvitsen, tarvitsin.