Tuomio | Syyllisyys

Paska huutaja, radiomies.

Tunkkainen päivä, 
kaikista tunkkaisista 
jopa poikkeuksellisen tunkkainen.

Te ette ole nyt lainkaan mukana, 
eikä minulla ole lainkaan tilaa 
hengittää.

Celine Dionin näköinen 
kalalokin lapsi 
peseytyi auton alla.

Maailmaa kiertävä ilmastoyhtye 
tuli Suomeen
ja ampui yöllä raketteja.
FAKE!!

Näidenkin rakettien päälle paskiaiset
juonivat vainojaan.

***

Sanat ovat jo pitkään olleet tiukassa, 
ja vähätkin unohtuneet. 
Aivan kaikki ei tullut sanotuksi.

Periaatteessa huoleni ovat hyvinkin käytännölliset,
mutta silti samat:
te ette ole nyt lainkaan mukana.

***

Kannoin syyllisyyttä ihan turhaan. Mitään ei tapahtunut, etsimme vain sopivaa tapaa ilmaista tunteitamme, kaksi hieman rajoittunutta. On totta että se oli tunteellinen kokemus, mutta sellaisena täysin viatonta. Osaan kyllä olla romanttinenkin, ja minun on sanottava että hän jäi kyllä kaikesta sellaisesta paitsi. Sinua sentään suutelin poskelle, enkä varsinaisesti "tarkoittanut" sillä yhtään mitään. Jossain toisessa suhteessa toimintani tai motiivini ovat olleet jossain sinänsä melko maltillisessa määrin likaisia, tässä ei ollut mukana mitään sellaista. (En tosiaan pysty enää tavoittamaan mitä se sitten oli.) Ja on myös totta että en jaksa enää teeskennellä – en minä sinusta niin paljon välitä että asialla olisi edes väliä. Kunhan roikun vain, niin kuin roikkuisin muutenkin. En minä ollut sinulle koskaan mitään. Yritin jotain, ja huidoin tyhjää ilmaa. Pyytäisin silti anteeksi, mutta mitä sinä itse asiassa teet minulle?