Kilpailua vai yhteistyötä

Tyypillinen luonnosta kirjoittaja haluaa lähinnä asettaa vahvimman oikeutensa (tai mytologian), ja tämä tekee hänet tyytyväiseksi ja irrottaa vastuusta.

Yksilöiden välisessä nahistelussa on aina kyse ulkopuolisesta paineesta joka täytyy saada hallintaan. Kyse on esityksestä ja yhteistyöstä, paineen haltuunotosta¹ - mikäli paine kuitenkin jatkuu, se sokeutuu ja sokeuttaa. Kyse ei kuitenkaan ole lähtökohtaisesti mistään "pullistelusta". Tämän näkee pikkulintujen yhteislennoissa ja joukkojupakoissa, sikäli kuin sivustajakatsoja ymmärtää osallisuutensa ja pysäyttää aiheuttamansa paineen ajoissa. Jos hän ei sitä osaa tehdä, asia on juuri niin kuin aloitettiin (vahvimman sattuman oikeus), ja kaikki ovat tyytyväisiä.

Lintujen kanssa menee ylipäänsä helposti harhaan. Lintujen havainnointi ei "todista" yhtään mitään. Havainnointi kutsuu kohteet, kohde mukautuu havainnoijaan, käyttää havainnoinnin liikkeeseensä.

Linnut eivät ole naiiveja¹. Pikkulinnut (ja myös isommat) kommunikoivat ja tekevät yhteistyötä lajirajojen yli: jokaisella niistä on mm. toista lajia (ja myös muita äänilähteitä) imitoivia laulutapoja, joiden tehtävä on ilmaista kiinnittyneisyys, eli mistä liike on tulossa. Myös aggressiivinen ele on tarkoitettu varoitukseksi -- "täällä on liikettä".

--

¹ Vrt. liikkeen pakko.

² Lintujen kuunteleminen (ja jopa arvottaminen) laululintuina sen sijaan on naiiviutta.