Pedon lumo
Toisinaan kirjoitetaan nykyaikaisena ja moittivaan sävyyn "petoeläinvihan yhä elävän", mutta mitä syytä petoeläinmäisyydestä on lumoutua. Ei kaikkea luontoa ole pakko hyväksyä. Tiettyä eläimellisyyttä kohtaan voi aivan syystä olla kriittinen. Eläimen eettisestä arvioinnista ei seuraa naurettavuus, tai kyynisyys.
Petoeläimistä viehättymättömyydestä ei loogisesti seuraa kiinnostuksen kohteena tuotantotaloudellisen ajattelun hyväksikäyttömahdollisuudet, vaikkakin käytännössä usein kyllä. Huolestuttavaa tietysti on että tuotantotaloudellinen hyötykäyttö helposti sekoittuu argumentaatioon (tai että argumentaatiota ylipäänsä syntyy), ja oleellinen luonnossa jää näkemättä: siellä on elämää jonka kanssa voi elää mielekkäässä kanssakäymisessä1 ilman kahleita, ja hyväksymättä raadollisuutta.2
Jotkut valokuvaajat toisinaan mainitsevat vaihtaneensa aseen kameraan. Raadollisten murhaajien kanssa voi edelleen kaveerata, niitä voi vaalia, ja niistä voi lumoutua - riekkua niiden murhahulluudessa. Kameraan vaihtaminen on itsessään tietysti jonkinlaista edistystä, mutta ei välttämättä lainkaan vähemmän murhaavaa: valokuvaus toimintona kiristää, se tuottaa. Ja sitten valokuvataan mitä tahansa. Ihmisen reaktiot ("perusteet") tulevat suoraan suhteesta hänen murhaletkaansa (kaveriremmissä retostelu (tai viha-)), ja ihmisen persoonallinen lisä tähän on liukuhihna.
Ylipäänsä ihmisen mielihyvän jakamisen pelottavuuden, sen raadollisuuden paljastaa halaaminen ja helliminen. Mitkä ovat ne ensisijaiset eläimet joita ihminen hellimisensä kohteeksi ottaa (tai pystyy ottamaan): kissa ja koira. Niiden todellinen arvo on siinä millaisia ne ovat toisille eläimille.
Pelkkä suhtautuminen (suhde) välittyy, tuottaa. Ongelmalliseksi asian tietysti tekee se, että tätä kommunikaatioavaruutta ei "asiantuntijoiden" ja, mikä olennaista, myös lihakauppiaiden mielestä, ei ole olemassa (päättelyllä "koska siitä ei ole näyttöä, sitä ei ole olemassa")3. Ei sitä olekaan, koska se tehdään. Se toteutuu olemassaolossa - miten sen voisi erottaa.
--
1 Joissain tapauksissa (tai oikeastaan aina enemmän tai vähemmän) kanssakäyminen voi silti olla toiselle osapuolelle vaarallista väliaikaisesti tai pysyvästi joko itsessään, oheisliikkujien vuoksi, tai muusta syystä. Silloin kanssakäymistä kannattaa rajoittaa, ja ainakin siitä voi varoitella jos se ei ole vältettävissä.
2 Luonnonsuojelu on ylipäänsä hakoteilla niin kauan kuin se on petoeläinten vaalimista. Tuotantotalousajattelijoilla voi olla asiassa oikea intuitio, mutta he käyttävät sitä väärin - omahyväisyyteensä.
3 Jotkut yrittävät todistaa, mutta eivät ymmärrä että hän ei ole ollut suhteessaan yksin, ja yrittää viedä sitä vieraaseen ympäristöön, ja esiintyä, teeskennellä, kun kysymyksessä on olennaisesti vaaran signaali.