Eläinten moralisoinnista
Joku ehkä kiinnittää huomioita käyttämiini moralisoiviin äänensävyihin eri eläimiin liittyen, ja erityisesti siihen että kohdistan moralisoinnin tai moraalisen arvioinnin suoraan kyseisiin eläimiin.
Vanhan ajan sikaoikeudenkäynnit nähdään nykyään "tietysti" huvittavina ja "tietysti" väärinä, mutta jos eläimet nähdään moraalisina, niitä on voitava myös moralisoida. Ihmisrealiteetit huomioiden, käytännössä tässä kuitenkin tullaan siihen että eläin joutuu opettamaan ihmiselle todellisen tilanneyhteyden, ennen kuin ihmisen on mahdollista ymmärtää koko asiasta mitään - ellei ihminen sitten ehdi vaikutuspiirillään tapattaa sitä heti alkuunsa. Ikäänkuin tämä olisi sopiva paikka hassutella, heittäytyä leikkisäksi kuten koiran kanssa. Ja mitä nämä leikit ovat, saalistuseleitä - tai kutsutteluja - tai juostaan eläimeltä toiselle ymmärtämättä lainkaan niiden suhteita.
Rowlands (2002, 164) halusi että eläimet jätetään kokonaan rauhaan, mikä on periaatteessa ihan hyvää tarkoittava ajatus em. realiteetit huomioiden. Jos liikutaan käytännön ja reaalimaailman toimien alueella, nämä ihmiset eivät tiedä mitään eläimistä, eivätkä ainakaan saa kakaroitaan sekaantumasta1. Mutta miten yksin jättäminen on käytännössä mahdollista kun elämämme eivät ole erillisiä? Jos eläinten toimiin ei oteta moraalista kantaa, niiden elämiin puututaan toisarvoisista seikoista käsin.
Rowland myös väittää että jokainen eläinlaji itseasiassa haluaa itselleen saalistajan määrällisestä lisääntymisestä johtuvan nälänhädän, tungoksen ja sairauksien leviämisen ehkäisemiseksi (2002, 164). Koska minulla on edelleen vapaus olla todistamatta mitään, väitän että jos saalistaminen vireenä, ei vain aktiviteetin tai läsnäolon puutteena, poistuu, eläinten lisääntymisviettikin vähenee. Ainoa perusteluni tässä yhteydessä on ihmisanalogia: ainakin ihmiset kokevat saalistamisen seksuaalisesti viettelevänä, ja monet esim. alistettuna tai vangittuna olemisen.2
On silti hyvä edelleen muistaa että eläimet kykenevät tekemään ympäristöstä riippuen mitä moninaisimpia liittoja, asettua erilaisiin (funktionaalisiin) asetelmiin. Siinä mielessä monimuotoisuuden säilyttäminen on hätiköintiä tai kirvestä arvokkaampi periaate3 - luonto etsii itse itselleen ratkaisua, mutta tämä ei voi olla mikään sikajunttaperiaate, ilman arvioinnin mahdollisuutta. Asetelmien mielekäs pysyvyys on edelleen toinen kysymys, varsinkin ihmisen muuntavan läsnäolon johdosta, enkä kovin suurta luottamusta asettaisi niihin toimintoihin joita kannattaa eläin jonka suora luonto on murhaaminen, missä tahansa yhteydessä se rauhalliselta näyttäisikin, eikä näistä skitsomaalausasetelmista (niiden purkaantumisesta) hyvää seura.4
On myös eläinten osalta huomioitava se seikka, että ne kykenevät tietoisesti toimimaan indikaattorina: ne ilmaisevat osallistumalla. Eli ne voivat kertoa jostain ulkopuolisesta, tai henkilöstä itsestään: tapa jolla reagoit niihin, paljastaa oman suhtautumisesi niihin, ja sitoo tähän asetelmaan. Pelkän kilpailun kangalta, eläin voi käyttää tätä hyväkseen niin kauan kuin se itse katsoo että ihminen ei ole kykenevä tasa-arvoiseen moraaliseen kanssakäymiseen, se kieltäytyy moralisoitumasta siitä syystä että ihminen ei itse ymmärrä kontekstia.
--
1 Ihmisten (lapsien ja aikuisten) valloitusten jäljet ovat samat kuin koirien ja kissojen jos niiden oma saalistus on mahdotonta tai estetty. Ne jättävät ympäristöön kiristyksen valmiiksi saalistajille. Mitä ihmisiin tulee, ne puskevat heille annetussa valheiden verkossa maailman valloitustaan, ja lähettävät kaiken edeltään Lääkärille tai suoraan kuolemaan, "tietysti".
2 Ongelma saalistamisessa on sen ohessa tapahtuva saalistuttaminen - vain trailereita nähneenä ymmärrän että Lars von Trier kuvasi tätä elokuvassaan Nymphomaniac, ihmisen kulttuuristen käytäntöjen ja seksuaalisuuden, sekä eläinten saalistamisen ristiinleikkaamisella. Yhteys ei ole symbolinen, vaan välitön. Ja tässä yhteydessä ihminen tunnistaa vaikutuksensa kaikista ruumiinsa tai kehonsa reaktioista. | Lisäys 2016-03-06. Itse asiassa luulen ensimmäisen osan (lyhennetyn version) katsottuani että Trierille yhteys on lähinnä symbolinen, ei siis välitön ja reaalinen. (Ks. Nymph()maniac I, osa V ("Pieni urkukoulu").) Muutenkin hänen kiinnittymisensä melankoliaan on olennaisen eettisen ymmärryksen ohittamista.
3 Vrt. analogiana epäonnistuneet pirunsopimukset: toive toteutetaan (kirjaimellisena) ja lopputulos on täysin vääristynyt ja groteski, johon reaktiona on epätoivo. Samoin yhdenkin kohdan muuttaminen johtaa vääristyneeseen kokonaisuuteen. Arkisempana esimerkkinä: jonkin asian tulkitseminen häiriönä, ja sen häätäminen johtaa pahempaan häiriöön tai häirikköön, jolloin ongelma on kaiken aikaa syvemmällä. (Tosin sivilisaatiolta tai establisaatiolta ongelman poistaminen saattaa onnistua, ilman kokemusta uuden ongelman luomisesta.)
4 Toisaalta jotkin eläimet näyttävät käyttäytyvän väkivaltaisesti, oman ryhmänsäkin sisällä, mutta yleensä huomaamatta jää ulkoisen paineen läsnäolo. Kaikkein viheliäisimpiä pällistelijöitä ja paineistajia ovat ihmiset, ja esimerkiksi turistit ja muut kamerakoheltajat jotka seuraavat vierestä ihan mitä tahansa.