Kiinnittyneisyyden/-ssä siirtyminen
Siirtyminen on kiinnittyneisyyden erityispiirre, ja ongelmallinen sellainen. Kiinnittyneisyys itsessään voi siirtyä, mutta myös itse kiinnittynyt voi siirtyä kiinnittyneisyydessään. Esimerkki Stanley Kubrickin elokuvasta Eyes Wide Shut1.
Alicen (Nicole Kidman) unen (1'33-1'38) muodostavat kaksi tilanneyhteyttä: i) hänen aiempi kohtaamisensa ja fantasiansa laivastoupseerista, ja ii) Billin (Tom Cruise) samanaikainen käynti vapaata seksuaalisuutta sisältävissä juhlissa. Alice kohtaa unessa laivastoupseerinsa jonka jälkeen tilanne jatkuu Billin kokemien juhlien tavalla.
Bill on juhliin mennessään voimakkaassa mustasukkaisuuden tilassa (ajassa 1'09 eteenpäin), mikä merkitsee että hänen kiinnittyneisyytensä Aliceen on hallitsemattomassa tilassa hänen ympärillään. Hän siirtää omassa seikkailunhalussaan Alicen vastavuoroisen kiinnittyneisyyden fyysiseen ympäristöönsä juhlassa, jonka Alice puolestaan saa uneensa. Alice todennäköisesti samaistuu välittyneisyydessä voimakkaasti johonkin tai useampaan juhlissa olevaan hahmoon2, eli hän empaattisesti siirtyy sinne. Alice luo/löytää sielulleen etähenkilön, eläytyy, kahdentuu (kopioituu), ja tuodakseni mukaan uuden käsitteen jota en vielä pyri erityisesti avaamaan, hän siirrännäistyy.
Yhteenkietoutuvia tapahtumia kuvaa sekoittuminen, rinnakkaisuus, ja samanaikaisuus, joista siis juhlissa oleva henkilö toimii "todellisuudessa", ja Alice "vain" unessa3. Bill siirsi Alicen juhliin, ja toisaalta mustasukkaisuutena koettu ristiriita johtui samasta ilmiöstä: Alice oli siirtyvä aiemman fantasiansa pohjalta.
**
Siirtyminen on ristiriidan konkreettinen ilmiö jossa minuus/identiteetti on erityisissä vaikeuksissa, henkilö/olento on häilyvä ollessaan kahtaalla4. Ristiriita kutsuu tämän ilmiön keskipisteessä olevan ympärille saalistajia ja onnettomuutta, varsinkin jos siihen yhdistyy välinpitämättömyys, tietämättömyys, kyynisyys, tai epätoivo... tai jos hän on jo liian väsytetty pitääkseen itsestään tai ympäristöstään (jotka ovat olennaisesti sama asia) huolta - vaaran signaali on kyllästetty, eikä siihen enää reagoida.
Siirtyminen on siitäkin syystä pirullinen ilmiö, että kuka tahansa ulkopuolinen voi siirtämisen tehdä, esimerkiksi assosioimalla yhdennäköisyyden5. Todellisuudessa kukaan ei ole ulkopuolinen vaan kaikki tapahtuu alkuperäisessä kiinnittyneisyydessä, ja tämäkin henkilö on toisaalta katsottuna pelkkä "kohtalon" tihutyön välikappale.
Silti, aktiviteetti etiikan kautta on edelleen jäljellä: yksilö ei voi valua kohtaloon tai determinaatioon nähdessään oman vapaasti valitun (välittömän) vaikutuksensa alati läsnä. Eettisyys ei myöskään ole elokuvallinen. Elokuvallisuudessa itsessään on etiikan kannalta jotain perustavasti vialla: kuvien liukuessa siirtyminen tapahtuu liiankin helposti, liiankin pitkään ilman viestiä siitä että reagoinnin olisi pitänyt jo tapahtua6. Reagointi ei kuitenkaan ole pelkkää toimintaa, se on (kehon) viesti, toiminnan ja olemisen kokonaisuus7.
--
1 Välittyneisyyttä käsitteli "Hohto" (The Shining).
2 Luontevaa olisi ajatella, että henkilö on Mandy, jonka Bill kohtasi elokuvan alussa lääkärinä Zieglerin juhlissa, ja joka myös kuoli Billin vuoksi naamiaisten jälkeen. Ja vielä luontevampaa olisi ajatella, että Alicen uni ja Mandyn kuolema tapahtuivat samaan aikaan, samassa kiinnittyneisyydessä. Kaipuulla on pelottava yhteys kuolemaan, ja kuolemalla henkiseen kärsimykseen joka ei aina saa selitystä (kuolema kulkee mukana).
3 Todesta ja unesta ks. myös loppukohtaus kohdissa 2'31'10 ja 2'32'10. (Alice pystyi esiintymään tuomarina niin kauan kuin uni oli vain unta, mutta jos se kietoutui todellisuuteen, hän menetti asemansa.) Vrt. myös Stephen Kingin "Pimeä puoli" (The Dark Half), jossa kirjailijan ajatukset toteutuvat toisen henkilön toteuttamina.
4 Häilyvyys ei välttämättä tarkoita heikkoutta väkivallan merkityksessä. Saalistaja voi olla häilyvä siirtyvyydessään, siten että hänen/sen sijainti katoaa välittyneisyyden havainnoista, aavistuksista - se saattaa siirtyä kaikkialle. Vastaava tekniikka tai ominaisuus on tosin käytössä myös vastapuolella, ja voi hyvinkin johtaa saalistajan ansaan. Ilman etiikkaa, tämä jää peliksi ilman merkitystä. Etiikka merkitsee (jatkuvaa) osallisuutta.
5 Alfred Hitchcockilla kaksoiskappaleiden inho ylsi murhanhimoon asti.
6 Toisaalta nykyään puhutaan paljon esimerkiksi keskittymishäiriöistä, mutta tämä pätee muihin persoonallisuuden "häiriöihin": minuudessa olevat ei-kulttuuriset kiinnikkeet, kuten eläimet, kapinoivat alistumista kulttuurin harkitsemattomalle ja tilanneyhteyttä ymmärtämättömälle pakkovallalle ja johtavat sen kiinnikkeet harhaan, tai yrittävät käyttää niitä hyväkseen tai hyödykseen. On myös joitain eläimiä - pikkulinnut - jotka viitsivät nähdä vaivan hälyttämällä ja näyttämällä että jotain on hiukan pielessä. Olennainen joka kyseistä henkilöä varsinaisesti liikuttaa, tai pitäisi liikuttaa, on toisaalla, mutta hänen on syystä tai toisesta pakko tehdä tätä mitä hänet on totutettu tekemään, piittaamatta siitä miten se välittyy (ajattaa) ympäristössä. Ks. myös "Eläinten moraalisuudesta".
7 Eettisellä yksilöllä tässä merkityksessä ei ole enää yksityisyyttä, vaan kaikki on välittyneisyydessä. Yksityisyyden ja yksilön varjelun poliittinen suuntautuneisuus on etiikan kannalta harhassa - se pitää yllä jatkuvaa vaaran kenttää toisarvoisten asioiden vuoksi. Tämä on ehkä hiukan epätarkasti sanottu, mutta tarkennan aihetta myöhemmin. Yksioikoinen poliittisuus ei kuitenkaan käyttämässäni merkityksessä olennaisesti tavoita eettisyyttä.