Musiikistani
Lyhyt elämäkerrallinen muistelma ja arvio musiikista jota joskus tein (ja valokuvistakin).
Lauluissani on samaan aikaan melodramaattisuutta ja etäännyttämistä. En kuitenkaan tiedä miten yhdistelmä lopulta musiikillisesti toimi - varsinkin joidenkin sanoitusten toisto ja ainakin osittain tarkoituksellinen kliseiden listaaminen häiritsee. Häiritsevyys oli kyllä jossain kohdin aivan tietoinen tarkoituskin, mutta joitakin erityisesti sellaisiksi muistamiani lauluja on aika vaikea jälkikäteen lainkaan kuunnella. Tuo tarkoituksellinen etäännytys liittyi siihen, että tietyistä ahdistuksen asioista piti vain päästä eteenpäin - toisaalta tämä oli omiaan luomaan selkeyden puutteen takia joitakin omituisia tunnelukkoja kun varsinainen idea ei ehkä koskaan tullut (eikä ehkä musiikillisesti voinutkaan tulla) esille.
Laulujen oli joka tapauksessa tarkoitus olla kauniita mutta jättää lopulta jokin irtaantuminen1. Tuohon aikaan oli joitakin parodia-tyyppisiä ilmiöitä, mutta itselläni ei ollut (lainkaan) tarkoitus kuulua siihen genreen, vaan idea oli kai jonkinlainen puhdistuminen. Jälkikäteisellä analyysilla, tunteesta ei ehkä ollut tarkoitus jättää mitään pois kiimasirkuksen tieltä, vaan että jäljelle jää täydellisen uppoutumisen jälkeen jonkinlainen olemassaolon yhteyden kokemus, joka ei välttämättä ollut seesteisyys tai harmonisuus.
Musiikillisesti minua jäi sinänsä harmittamaan, että julkaisemieni demojen jälkeen tekemäni kehittyneemmät sävellykset (erityisesti rikkaampi harmonia ja pidemmät melodiat) jäivät ilman kunnollisia äänityksiä tai keskeneräisiksi. Ehkä tässä vaiheessa minuun iski jonkinlainen leipääntyminenkin. Alkuperäisen musiikin lähtökohta oli kuitenkin jonkinlainen alkukantainen vuodatus, ja tämä edistyspyrkimys oli sille lopulta liian vieras, enkä koskaan syvemmässä merkityksessä löytänyt tällaista kiinnostusta musiikkiin musiikin takia. Toisaalta alkuperäinen ahdistunut energia tuntui sellaisenaan loppuuneletyltä ajalta. Näihin elementteihin nähden musiikillinen haltuunotto oli alkuperäiseen kiinnostukseen nähden ehkä jo liiankin vangitsevaa.
Toisaalta samaan aikaan koin myös halua kehittyä valokuvaajana, ja koin nämä roolit hiukan toisiinsa sopimattomiksi. Varsinkin kun en musiikin puolella koskaan ollut esiintyjä - toisaalta valokuvaajan ei perinteisesti ollut tarkoitus olla esillä itse lopputuloksen esittäjänä, joten siinä mielessä se oli sopivampi annettuna roolina. Valokuvaus itsessään kuitenkin takerruttaa vierasta ja perverssiäkin ilmapiiriä, ehkä osittain julkisemmasta toimintaympäristön paineesta johtuen, jonka kanssa on välillä vaikea tulla toimeen, miltä puolelta tahansa tarkasteltuna. Tätä saattoi olla lopulta vähän vaikea laulatella. Kuka ikinä ketäkin laulattelee. Sama väkinäisyys ilmestyi myös valokuvaukseen kun uutta alkoi hakea teknisenä edistymisenä.
Lopullisen päätöksen musiikista ja valokuvauksesta luopumiseen tein kun onnistuin yhdistämään molempiin liittyvän hiukan ikävän ja takertuvan kulttuuri-ilmapiirin luonnossa tapahtuvaan raadollisuuteen, jota en halunnut kannatella.
Rock-muusikoiden piiri oli joka tapauksessa keskustelukulttuuriltaan vieras2, enkä koskaan siihen kuulunut (enkä mihinkään muuhunkaan piiriin). Rehellisesti sanottuna olen "aika helvetin vaivaantunut" katsellessani nyt silloin ihailemianikin artisteja. Vaikea ajatella että pidin tätä jonkinlaisena normina. Toisaalta en koskaan pitänyt itseäni varsinaisesti muusikkona - lauluntekijänä ehkä, ja laulajana joskus hetkittäin3. Musikaalisena? Ehkä tekemiseni ei ollut musiikkia ollenkaan? Mutta vakavissani yritin... se tie jäi kesken, enkä tunne sitä enää omakseni. Jotain minusta kuitenkin sen päätyttyä kuoli, ja tavallaan koko elämäni keskipiste katosi, pitkäksi aikaa kaikesta muustakin tekemisestäni.
Mitä sen jälkeen tuli, en tiedä. Varmaan jotain vielä vaikeammin myytävää, mutta kummasti sitä kauppaa tehdään.
--
1 Vrt. Bertolt Brecht ja vieraannuttaminen - hän tosin ei halunnut eläytymistä lainkaan.
2 Rock-musiikkiahan arvioitiin (tai ainakin ennen arvioitiin) myös termeillä uskottava, korni... ehkä tuo etäännyttäminen on usein tahaton ja tiedostamaton tarkoitus ylipäänsä...
3 Oikeasti, en pitänyt itseäni soolo-artistina, vaan kaipasin yhtyettä tuekseni, mutta sellaista (johon olisin voinut sitoutua) en koskaan löytänyt.