Suomen suunta

Miksi tänään Suomi alkoi tuntua entistä enemmän Venäjältä? Sen nykyiset ystävät, porvarit, tietämättömät typerykset jotka milloin tahansa ovat valmiita tuhoamaan toisen tekemiset, edistävät aktiivisesti ja omasta tahdostaan tunneilmastoa joka on Venäjän vallan mukaista.

Kuinka pitkälle Venäjälle on menty? Olisiko teidänkin työpaikallanne aika jo nostaa esille... homokysymys1?

Kuinka epätoivoisesta yrityksestä suhtautua Venäjään, tuli epätoivoista yritystä sulautua Venäjään?

***

(Työvoimakeskustelussa on unohdettu se, että on ihmisiä joiden osallistuminen on jo estetty. Ihmisen on mahdotonta tukea suuntaa johon yhteiskunta on menossa, koska hän ei usko siihen. Enimmäkseen toiset ihmiset tekevät osallistumattomuuden valinnan hänen puolestaan. Toisin sanottuna on olemassa henkilöitä joiden halutaan kuolevan ja sen eteen tehdään se mitä pystytään.

Koska yhteiskunta on itse asettanut preferenssinsä2, kysymys silloin on, kuinka paljon sillä on oikeus vainota3 ihmisiä joille se ei löydä mieleistään käyttöä?)

--

1 Tähän tarkennuksena se, että ihminen on läpeensä yliseksuaalinen hevonvitunvedättäjä, joka on raukkamaisesti valmis nussimaan joka kuolemalla - ts. suurin osa sukupuolikeskustelusta on sietämätöntä koiramaista helvettiä, miltä tahansa näkökannalta.

2 Asiat joihin se on (pulutuksessaan) mieltynyt.

3 Jos työttömän asemaa halutaan heikentää, se olisi voitu tehdä teknisesti ja vaivattomasti - tuen suora tasapuolinen laskeminen olisi yksinkertaisin ratkaisu. "Aktiivimallin" olennainen ongelma on vainouttava, turha ja pelauttava seuranta, joka pitäisi saada kokonaan pois. Se on se ylimääräinen häiritsevä tekijä, joka laittaa ihmisen tekemään virheitä, tekee avuttomaksi. "Onnistuessaan" tämä tekee toki mukautuvaksi, mutta mihin? | Jos taas järjestelmä pakottaa tekemään virheitä, säilyäkseen toimintakykyisenä se täytyy ohittaa, eikä siihen (ilmeisesti) voi palata (vrt. myös Kierkegaard).

Luokka: »
Luotu 2018-01-10 18:01 | Muokattu 2018-01-13 20:45
http://raulihaverinen.fi/?id=159