Je suis malade

Yksin jäänyt kiertyy haaveeseensa,
hänen etsimänsä on paikassa
josta hän ei tiedä.

Löysin itseni siitä mihin jäin.
Etsin pihasi ja pelkäsin.

Olen kiertänyt sitä paikkaa,
ennen sinua ja sinun jälkeesi.

Tiesin etten sinua löytäisi,
mutta jätin jälkeesi itseni.

Näin etten ole täysin vieras,
että paikka tiesi minusta,
pitäessäni kiinni sinusta.

Toivon että se minkä takia et halunnut minusta enempää
oli sen arvoista,
varmaankin?
Et varmaan ollut etsimässäkään enempää
ja minä siinä tilanteessa olin siihen hieman väärä.

Tahdostasi suljin sinut itseltäni pimeyteen 
kun elämäni ja rakkauteni vähitellen vaipuivat
yhdentekevyyteen 
enkä enää löytänyt paikkaani.

Olin maailman hylkäämä,
ja paikan saattoi tarjota vain byrokratia
jota en oppinut rakastamaan.

Jälkeesi jäi hutera helvetti
jossa luulin olevani jotain
ilman sitä mikä minua kannatti.

En ehtinyt täysin tietää
mihin haluni sinuun perustui,
mutta minä halusin
olla lähelläsi.

Olisit antanut meille hieman aikaa,
etkä olisi ollut niin ehdoton.
Miten sen laskit?
Ehkä olin sinulle jotain mitä et voinut pitää
tai edes ajatellut pitäväsi.

En myöhemmin latistanut sinua.
Sen tehdessäni nyt olisin kylmääkin kylmempi.
Jos nyt jossain kääntyisit minua kohti ja luulisit niin,
en minä ole sitä sinulle.
En tiedä onko sillä sinulle edes väliä.

Et myöhemmin merkinnyt niin paljon,
muistin sinua vähemmän,
painuttuani ensin suruun
en koskaan miettinyt sinua
halutakseni jatkaa,
ennen kuin nyt kun palasit kaikkineen.

Entä jos kaikki sittemmin johtui sinusta?
Siitä mitä minulle annoit, otit minulta pois,
ja lähetit matkoihini.

On täysin mahdotonta että löytäisit minut.
Ei kai se mitä välillämme oli ollut niin suurta
että minua edes muistaisit?