Epäonnistumisia

Selvennän yhden asian: esittämäni ajattelu ei sovi mahtailuun. Se mitä esitän, ei sovellu estetisoitavaksi. Se mikä on elämän merkitys, ei ole koriste tai leikkikalu - sellaista on ilkeä edes sanoa. Koko konseptin idea on siinä, että elämässä on jännitystä ja vaaroja itsessään, ja aivan liikaa. Niitä ei tarvitse etsiä (eikä legitimoida), vaan järjestää niin että ristiriitoja ja hyökkääntyvyyttä esiintyy mahdollisimman vähän.

Jos tästä jossain välittyy jonkinlainen voimakkuus, lähinnä negatiivisuutena, se johtuu siitä, että ajattelun täytyy jossain määrätyssä suhteessa pystyä vastaamaan ympärillä olevan omahyväisyyden mahtipontisuuteen, voidakseen torjua tämän, ja antaa tilaa muulle. Joskus täytyy itse esiintyä hyökkäävänä torjuakseen sen mikä on tulossa. Torjunta on kuitenkin itsessään ansa joka tahtoo jäädä päälle.

Toinen asia on luottaa kaiken aikaa suojajärjestelmään joka ei rakenna samoja asioita, hautautuakseen sen synnyttämään kusipäisyyden vyöryyn.

Mutta, nämä ovat molemmat epäonnistumisia sinänsä.