Koiraharrastuksen rajoittamisesta
Palaute Helsingin kaupungille 2018-06-21.
***
Palaute viitaten hs.fi (20.6.2018) uutiseen:
[Ja myös toiseen palautteeseeni.]
Kun kaupunki sallii todella vapaan koiraharrastuksen ahtaassa ympäristössään, onko se miettinyt mitä näillä koirilla tehdään.
Tiedän omilta lintujen talviruokinnoilta (erityisesti Tervasaaresta) että siellä seurautetaan ihmisiä tekemällä erilaisia merkkailuja: jätetään hiottuja lasinpaloja, pieniä kiviä ja betoninpaloja ruokintalaitteisiin- ja paikoille. Lisäksi ruokintalaitteita hyökkäytellään ja niihin liittyviä risutuksia rikotaan tavoilla jotka näyttävät jäljittelevän raatelua. Joskus aiemmin erään henkilön ruokintalaitteeseen oli hänen päätettyään ruokinnan laitettu lihanpala.
Nämä toimenpiteet eivät ole yksittäisiä aggression tekoja. Näillä toimenpiteillä ei kouluteta vain koiria, vaan ohjataan ihmisiä. Ei siis vain koiria hyökkäytetä vaan myös ihmisiä hyökkäytetään.
Kun irtiolevaa koiraa juoksutetaan laajalla alueella ympäristössä kepinheittelyn perässä, käytännössä tämä toimii siiten, että koko ympäristöä väsytetään samalla johonkin ilmiöön, ja samalla ihmisen aggressiota ohjataan sumputtamalla ihminen johonkin mitä hän ei osaa odottaa saavansa vastaansa.
Näin käy myös pyöräilijöille jotka menevät mahdollisesti luurit päässä vailla mitään kohtaktia ympäristöönsä (kuten monet koiranulkoiluttajat) ja jyräävät eteenpäin tunnistamatta ympäristönsä merkkejä.
Olen nähnyt miten koirailijat roikkuvat Staran puistotyöntekijöissä, ja minusta se on aika helvetin opportunistinen yritys vedättää ympäristöä. Tätä roikkumista he harrastavat toki kaikkiin muihinkin ihmisiin nähden, ja sen voi nähdä pelkkänä koiramaisena perseennuolemisena, mutta tämä funktio sillä on.
Ihmisten ympäristönhavainnointi jää olennaisessa määrin koiranulkoiluttajien oikkujen ohjaamaksi. Ja tämä on aivan liian halpaa.