Ristijätkä, Herttarouva

Vaikka se oli ihan kivaa ja lähes kaikkeni, ei kai minulla sitten ollut sitä kärsivällisyyttä että rakastin sinua kaikki syyspäivät ja syysillat siinä lasikaapissa jonka lasit olivat aina vasemmalla puolella, ja minä olin sinulle vain ajankulua.

En oikeasti voinut tietää että sillä pimityksellä olisi sellainen hinta että sinä vain käännyt pois, etkä puhu enää minulle, ja annat kaiken kuolla.

Ja mitä sinulle sitten tapahtui talven pimeänä yönä kun löysit jonkun joka huijasi sinua todella. En minä tiedä eikä lapsuuteni tähtitaivas, mutta sitä oli kamala katsoa ja sinua oli kamala katsoa.

Sinua ei enää ollut.

Enkä minä tiennyt että se minne minä menin muodostuu minulle ikuiseksi kuolemaksi.

Pata-akka ja Ruuturouva, ja sinä saat olla vaikka oman elämäsi herttajätkä.

Minä muistin sinut, vielä, ja minua on painanut tämä asia todella. Moni asia häiritsee, iljettää ja voisi mennä menojaan, mutta tämä harmittaa ja kaduttaa. Enhän minä tiennyt mitään, enkä osannut mitään. Olin onnekas että olit siinä, mutta ei kai se ollut sitten mitään. Ja kohta minä en kai muista enää mitään.