Väärä ihailu

Ihan ok lähtökohta kertoa että eläimillä voi olla ihmisistä eri käsitys kuin ihmisillä itsestään.

Eläimiä ei kuitenkaan voi pitää yhtenä könttinä ja ihailla vuoroin jokaista. Myös eläimet (ihminen mukaanlukien) ovat vaarallisia toisilleen, ja mielekkääseen kommunikaatioon pääsee vain vaaran kommunikaatio lähtökohtana. Voisi ajatella että perustavasti kaikki viestintä sisältää viestin vaarasta.

Osa eläimistä (ne jotka ihminen on ottanut suuruudenhulluutensa kannattimiksi) taas eivät viestitä mitään, vaan saalistavat varoittamatta. (Ne voivat kyllä pelotella, mutta varoittaminen on eri asia kuin uhkaaminen.) Ihmisen kyynisyys luontoa kohtaan ja sen välinpitämätön hyväksykäyttö perustuu siihen että hänen mielestään kaikki luonnossa on huijaamista. Tämän näkökohdan hän voi omaksua koska hän ei ole alunperinkään hyväksynyt mitään mielekästä kommunikaation perustaa.

Usein eläinfilosofeilla on erityiskiinnostus koiriin. (Kotisivuillaan Eva Meijer soittaa koiralle soitinta jollaisia ihmiset ovat valmistaneet eläinten luista, nahoista ja sisäelimistä.) Koirat ovat kaikkien vihollisia. Muille eläimille ei tee oikeutta tulkintojen palauttaminen koiriin vaan se on niiden tulkitsemista... koirien kautta.

Kaikilla eläimillä on luonnon kokonaisuuden kannalta merkitys, mutta ihmisen tulkintojen merkityksen antajina ne eivät ole tasa-arvoisia.

Ihminen ihailee vääriä eläimiä, väärällä tavalla, estetisoimalla. Tämä johtaa ihmisen ja kaikki ihmisen mukana harhaan. (Eivätkä kaikki ihmisen koirat eivät taida totella samaa komentoa.)