Vuosikirja

Vanha ystäväni,

en tiedä muistatko näyttäneesi minulle, sen päättyessä, koulusi vuosikirjaa, mutta katsottavanani se oli, ja katsoin sieltä vain ja ainoastaan yhtä ihmistä. En tiennyt mitä näkemästäni ajatella, kuten en tiennyt mitä ajatella koko ihmisestä, silti häntä yhtä ihmettelin.

En puhunut sinulle mitään siitä, enkä enää muista olemmeko koskaan aiemminkaan jutelleet. Luulisin? Voi olla yksinkertaistus, mutta joissain muissa yhteyksissä yritin avata ystävyyttämme enemmän ihmissuhteisiin siitä mitä se oli, ja olet edelleen tärkein kaikista ystävistäni mitä minulla on ollut, mutta ystävyydellämme oli rajoituksensa, ja ilmeisesti myös kestonsa.

Olen unohtanut hänet, koska en ole muuta voinut, ja olen unohtanut sinut, koska en ole muuta voinut. En tiedä mikä oli asioiden merkitys kenellekin, jos minkäänlainen, mutta minulle se oli epäonnistuminen.