Kaupunkiympäristö

Kaupunkiympäristöä on kehitettävä ei vain staattisena tilana ihmisiä varten, vaan siten että huomioidaan mille muille eläimille ympäristö soveltuu ilman erityisiä torjuntaratkaisuja.

Yksi yleisesti hyväksytty ja toivottu elämänmuoto ovat esim. ns. laululinnut, joita varten puistoympäristöä voi ihmisten käytön ohella rakentaa, ja tämän lisäksi sopivassa suhteessa mahdollistaa muuta monimuotoisuutta. Puistoalueita voi siis monipuolistaa (niittyjä, pensaita), mutta tällä hetkellä kuitenkin pystytetään lasihelvettejä ja pensaita jopa karsitaan luontoalueilta.

Mitkään torjuntakeinot eivät lisää mitään yleiseen viihtyvyyteen, vaan ovat lisäämässä ympäristön aggressiivisuutta. Ratkaisujen täytyy olla rakenteellisia.

Kaupunkiympäristön varaaminen pelkästään pääasiassa nurmikolla oleilua varten ei voi olla itsestäänselvästi perusteltua. Tällaista varten voisi perustaa ulkoilmamuseon.

Viihtymishakuisessa, mielihyvän tai yhtä lailla elämysten, ympäristönhoidossa ei ole mitään "kestävää", ja tämä olennainen jää toisarvoiseksi. Viihtyminen voi tulla muun merkityksellisyyden kautta, mutta se ei ole olennaista, vaan olennaisesti ansa. 

Ihmisten pitää ylipäänsä päästä luonnon estetisoimisesta sen ymmärtämiseen.¹

--

¹ Luonto ei kuitenkaan ole yksi - eri asiat ymmärretään eri tavalla. Eri asiat saavat merkityksensä kun ne ymmärretään sinä mitä ne ovat, ja mitä voi mielekkäästi kannattaa. Yksi viheliäisin asia mitä voi nähdä on nähdä jotain söpöä.