Rikkinäinen puhelin

Rikkinäinen puhelin menee leikkinä jossain suhteessa hiukan väärin. Siinä viesti vääristyy matkan varrella ja tulee erilaisena takaisin.

Leikin pitäisi mennä niin että se mitä jollekin haluaa sanoa, sanotaan jollekin toiselle, ja saatu vastaus tulee joltakulta toiselta toisesta asiasta; tämä siten että henkilöt ja heille tarkoitetut viestit sekoittuvat eikä viestintää tai keskustelua pysty edes kohdentamaan siten että se suuntautuisi kaiken aikaa samalla tavalla harhaan. Siten kukaan ei saa kokonaiskuvaa mistään halutusta asiasta, kertoakseen sen lopulta oikeaan paikkaan.

Toisaalta alkuperäisen leikin voi nähdä tämän ilmiön lineaarisena kuvauksena. Lineaarisuus kuitenkin on kaavamaisuutta, helppo ratkaisu, ja vajavainen ymmärrys mistään asiasta. Se että leikki on muodostunut näin, on ilmaus siitä että ihmisellä on hätäpäinen tarve ratkaista ongelmia vedättämällä ansaan.

Kun viestintä siis (kuvitellun) leikin muunnelmassa kohdistuu väärin, se menee olennaisella tasolla varsinaisesti kaiken aikaa ohi, jolloin yksilöt ovat oikeastaan välikappaleita. Yksilöllä on silloin oltava juonittelematon mutta myös hierarkiseen valtaan osallistumaton ymmärrys tai intuitio joka myös on kaiken käydyn keskustelun ja kielellistämisen ulkopuolella.

Jossakin tätä on voitu kutsua myös uskoksi tai luottamukseksi, mutta nämä puolestaan ovat kielellistämisiä ja johtavat itse ilmiötä (välittyneisyys) uudelleen harhaan.

Yksinäisyys ei ole muiden läsnäolon puutetta, vaan että sitä on liikaa ja väärässä merkityksessä. Osallistujina on muutakin elämää kuin ihmiset, ja ne tarvitsevat suojelua.