Ilmestys | Saastutettu (Enkelit)
Olit minulle ilmestys kun sinut ensi kertaa näin, ovella A. Suhteeni oli ajautunut umpikujaan, vieraantumiseen jota en halunnut korjata vaan lähteä pikavauhtia pois.
Pääsinkin pois, mutta en varmaan sen pidemmälle, vaikka olihan meillä hetkemme, emmekä kumpikaan lopulta osanneet päästää irti, mutta jotenkin se lopulta tapahtui.
Jälkeenpäin, nyt kun olen C, ajattelin että hänen olemustaan raskautti Paikkakunta B, enkä sen puolesta ihmettele, nyt kun olen C, että sen voi kokea hyvin tunkkaiseksi. Toisaalta voi sanoa että ehkä minä olin silloin vakavasti Suomen saastuttama.
Olin hieman hidas käsittelemään asiaa, omasta syyllisyydestäni johtuen - jälkeenpäin tuo syyllisyyskin tuntuu jonkin sairaalta peliltä - ja se meni silloin minulta läpi koska halusin hänelle vain hyvää. Mutta jälkeenpäin en oikein pysty hyväksymään että teitte mitä teitte, mutta koska tuloksena oli D, ei minulla, kaikkineen, oikein ole sitä oikeutta.
Rasvainen, likainen kone.
Ja sinä olit olemassa kaiken aikaa, emmekä me päässeet alkua pidemmälle. Vasta jälkeenpäin keksin että minulla oli sinusta pieni ylimääräinen vastuu jonka olisin voinut huomioida, mutta ei kai se siinä suhteessa ihan huonosti mennyt kuitenkaan. Vain pieni ylimääräinen epämukavuus, nyt. Emme löytäneet aikaa toisillemme.
Näen että te olette siellä mikä näyttää teiltä itseltänne. Emme taida olla kovin vapaita, mitä se sitten tarkoittaakaan. Tavoitella mahdottomia, ja tuhota se heti kun se näyttää mahdolliselta?
Nyt lähtisin leijailemaan ja häivyn olemattomiin?
***
Minä kirjoitan nämä tekstit tähän koska se on minulle ainoa tapa tehdä niistä edes hieman valmiimpia. Muuten ne jäisivät johonkin, ja voisin ne yhtä hyvin hävittää. Ehkä näin on parempi?
***
Minulla ei ollut siskoa, ja jos jokin niin se kaikkein eniten oli sielun vamma joka minussa oli.
Yksi tyttö näytti siskoltani. Olin nähnyt hänet pari vuotta aiemmin E, luulen, kun ajelin ystävän luota aamuyöllä kotiin. Kun näin hänet - uudestaan - olin hänestä lyöty, ja aika epäluuloinen. Olit liiankin tuttu, enkä pitänyt siitä mistä tulin - siksi olin sellainen kuin olin, jos sitä ihmettelit.
Se toinen muistutti, en tiedä ketä, ja luulen että hänkin oli tullut vastaan kadulla jo ennen, ja ties missä. Mutta, luulen että silloin olin itsekin jo mennyt.
Ja sitten näin puistossa kaksi nuorta tyttöä, enkeliä, jotka olivat kuin te kaksi.
Tuo puisto oli ennen kuin etäinen koti - nyt siellä asuu silmitön vaino jota kukaan ei näytä huomaavan. Ehkä se on ollut täällä jo pitkään?