Luonnos
Jos nyt [2018-03-18] muodostaisin teoreettisen perustan laajemmassa yhteydessään, kokonaisuus olisi suunnilleen tällainen:
- Välittyneisyys
(kiinnittyneisyys, välitön vaikutus...) - Muuntuminen
(ristiriita, liike, jännite, kerääntyvyys, johdattuvuus, siirtyminen, väärä lähestyminen, liikkeen pakko, kätkeytyneisyys, seuraantuvuus...) - Uppoutuneisuus tai uppoutuminen
(keskittyneisyys, järjestyneisyys)
Ensimmäinen osa on siis olennaisen sisällön ja järjestämisen puolesta jo olemassa - tosin sitä ehkä vaivaa se että sitä on koottu ideoiden kehittyessä, eikä siis kirjoitettu yhteen kokonaiskuvan jo muodostuttua. Tätä yleiskuvaa on lyhyesti selkiytetty myöhemmissä sekalaisten osioiden teksteissä.
Toisen osion käsitteitä on käsitelty siellä täällä, mutta niitä ei ole järjestetty yhteen. Näiden käsitteiden luontevin (keskinäinen) sijoittuminen on myös vielä hiukan avoin.
Viimeisen kohdan olennaisena ongelmana on olemisen saalistavuus, tosin tämä teema on läsnä jokaisessa analyysissa. Toinen kysymys on, missä määrin uppoutuneisuus on kuvattavissa positiivisesti tai itsessään, vai tuleeko se parhaiten esiin juuri epäsuorasti toisten kysymysten käsittelyssä, tai voiko tällainen kuvaus olla olennaisilta osin muuta kuin jonkinlainen henkilökohtainen tilinpäätös, ja sellaisena enemmän tai vähemmän epäonnistuminen. Joka tapauksessa, henkilö joka on hyväksynyt olennaisen ongelman, jollain ulkoa opituilla fraaseilla tai mielihyvän tyynnyttelyllä, on astunut yhdentekevyyteen - ja toisaalta sekin jos hänet on johdatettu siihen suoralla kirjallisella kuvauksella on, melankoliana, kyseenalaista.
LISÄYS 2018-04-20. Heideggerilainen "uppoutuneisuus" on väärä käsite tähän. Olen korvannut sen "olemisella". i) Uppoutuneisuuden käyttö merkitsisi väärää ja ristiriitaista tarkastelutapaa, olemista abstraktiossa, eli eksistentiaalisen olemisen tarkastelua välittyneisyyden fenomenologisessa viitekehyksessä. ii) Oleminen ei myöskään ole konkreettista arkipäiväisyyttä ristiriidattomassa merkityksessä, koska yksilö ei voi sulkeutua itseensä (romanttisesti). iii) Myös uppoutuneisuuden alle luonnostelemani käsitteet kuuluvat ristiriitaan, eikä niille kuulu antaa arkikäytön merkityksiä.