Lasitus ja laki #2

Jokin aika sitten poliittisissa puheissa esiintyi huoli varpusista, osaksi poliittisena vertauksena, mutta myös itse lajiin kohdistuvana huolena. Yksi seikka jota toivoisin huomioitavaksi kaikkien rakennetussa ympäristössä esiintyvien lajien kannalta on lisääntyvä lasirakentaminen.

Maankäyttö- ja rakennuslaki (5.2.1999/132) mahdollistaa tällä hetkellä aika järkyttävienkin lasiseinien sijoittamisen lähes mihin tahansa ympäristöön niin kauan kuin "ympäristöön soveltuminen" (117 §) tulkitaan pelkästään visuaalisena asiana. Tältä osin "ympäristövaikutusten arvioinnin" (132 §) tulisi olla automaattisempi (ja itsestäänselvä) osa jo ympäristöön soveltumisen arviointia (sen estetiikkaa), eikä erillinen prosessi.

Vaikutuksiltaan lasia voi myös verrata ympäristölle haitallisiin aineisiin. Yksittäisessä rakennuksessa merkittävät ympäristöriskit eivät välttämättä tule esiin, vaan olisi huomioitava lasirakentamisen kokonaisuus ja kaikkialle levittäytyminen.

Kaikkein yksinkertaisimmat ratkaisutavat voisivat olla lasin näkyvä tai uv-kuviointi, tai mattapinta – joissain tapauksissa lasi ei ole materaalina lainkaan välttämätön, vaan sen voi korvata esim. tukevalla metalliverkolla. Muut ratkaisutavat muuttavat koko arkkitehtuuria.

Muita huolenaiheita, ei vain luonnontilaisessa vaan myös rakennetussa ympäristössä, ovat esimerkiksi pesäpaikkojen riittävyys ja viheralueiden laatu.