Leikkikenttä
Wittgenstein mainitsee teoksessaan Varmuudesta että eläimen tappamalla ja paloittelemalla hänelle muodostuu oletus että sen minkä hän näin löytää löytyvän myös muualta. Tällä hän kuvaa ihmisen toimintaa, ei niinkään väitä että näin täytyy toimia. (§284) Seuraavassa esimerkissä ihminen tonkiessaan maata osoittaa Wittgensteinin mukaan toiminnallaan uskonsa että se mitä hän etsii on siellä. (§285)
Näin ei kuitenkaan fyysisen sijainnin suhteen tarvitse olla. Hänen ei tarvitse uskoa että etsitty on kyseisessä sijainnissa, mutta kylläkin toimintansa suunnassa.
Daniel Dennett mainitsee (Kind of Minds, 1996) Aristoteleellä järjestymisen olevan muoto, eikä substanssi. (33) Hän mainitsee koiran tutkimukset lihojen järjestymisestä lautaselleen (56), ja sen että maailmaa havaitessaan omaa järjestymistään ei saa liikaa sijoittaa näihin yksinkertaisempiin (koiran) systeemeihin (57).
En lukenut kirjaa enempää, enkä myöskään Consciousness Explained -teosta joka alkoi hirvenmetsästyksestä virhearvion kuvauksena, jatkuvasta odotuspohjaisesta kytkennästänähdä hirvi (onko-ei, onko-ei) kunnes vahingossa ampuu metsästyskaverinsa (jos oikein muistan).
En siis tiedä huomaako hän lihansyöjän siirtäessä tai ollessa siirtämättä omaa järjestyneisyyttään kohteeseensa, myös ottavan kohdetta haltuunsa. En siis myöskään tiedä näkeekö hän identiteetin muodostuvan välittömässä elävässä suhteessa muihin olioihin.
Heideggerille epäaitous on minuuden menettämistä...
Joka tapauksessa aina löytyy idioottimaisuuksiin ja murhakulttuuriinsa sopeutunut ja sen imbesillissä vedättelymentaliteetissa etenevä näköalaton idiootti leikkimään tiedettä joka maailman paineessa lukkiutuneessa uppoutuneisuudessaan haluaa tehdä ja yhteiskuntansa muiden vainotoimiensa jatkoksi antaa hänen tehdä kidutuskokeitaan joissa lintuja stressataan kuoleman rajalle ymmärtämättä että nuo kipupisteet löytyvät jo omasta kokemuksesta. Sen nimi on aina ollut omatunto.
Omallatunnolla taas ei voi tehdä kokeiluja vaan sen nojalla on osallistuttava. Omatunto taas ei aina käske huutamaan barrikadeilla sitä mitä "kaikki muutkin" huutavat vaan rajoittumaan ja etsimään muuta ratkaisutapaa. Johonkin tuon huudon on kuitenkin kanavoiduttava. Muuten jää lopullisesti leikkikentäksi.
Jossain näissä katkelmissa joku myös pudotti kädestään kiven.
Kun tietoisuutta selitetään, murhaajan yksilötietoisuus poikkeaa siitä mikä se olisi esimerkiksi vegaanilla luonnonihmisellä, joka toki haluaa suojata ympäristöään (mutta eri motiivista kuin karjankasvattaja) eikä haahuilla petoeläinten pauloissa. Aggressioton sekään ei ole. Hänen kysymyksensä on milloin hän on samassa tilassa kuin tuo kidutusketju, mitä hän voi tehdä sen pysäyttämiseksi, mitä roolia sille ylipäänsä voi antaa, ja miten koko välitila toimii.