Adagio (Latistumiseni)

Huviksesi päästit minut maailmaan 
johon minulla ei muutoin ole pääsyä.
Miettimättä minä tahdoin jäädä sinne.

Sellainen käynti saattaa päättyä lyhyeen.

Minä tunnen sinun olemassaolosi.
Onko läsnäoloni sinulle yhdentekevää,
kun jatkat päiviesi leikkiä?

Sinä annoit minun rakastua itseesi
kaikilla siirroillasi
ja jätit sikseen.

Sinulla oli siteesi,
eikä mitään paikkaa minulle
jolla ei mitään ollut.

Kävelin jälkeesi tyhjää,
hymyilin tyhjää,
olin ystävällinen tyhjään.

Kerroin kaikkeni tyhjään.

Halusin itkeä tunteakseni elämän.

Mutta elämäni ei enää edennyt,
elämäni oli pysähtynyt.

Minulla oli vielä mitä halusin,
mutta minulla ei ollut mitään miksi.

Kunnes rutistuisin maailmaantulijoiden virtaan.

En minä ihaillut sinua,
en minä ollut sinulle sokea.
Minä tunsin sinussa elämän.

En ehtinyt miettiä,
et antanut minun miettiä.

Sinä sanoit että se loppuu,
joka tapauksessa loppuu.
En minä osannut siihen vastata.

Sinulla on varmaan jo lapsesi lapsi,
eikä elämää jonka haluaisit kanssani jakaa,
eikä minun kannata odottaa sinua,
eikä minun kannata etsiä sinua
vain siitä syystä että sinä et voi minua löytää.

Sinä otit minusta kiinni
sinä et pitänyt minusta kiinni.

Olen yhä täällä.