Tehtävä
Tänä aikana tapahtuva luonnontuho on sellainen, että erakoituminen ei välttämättä ole niin soveltuva ratkaisu kuin joskus ennen, vaan periaatteessa vaatii jo laittamaan kaikkensa tämän ylikierroksille kiihdyttävän asian ratkaisemiseksi. Toisaalta joissain olosuhteissa syrjään väistyminen voi antaa tilaa sellaiselle joka kykenee käytännössä ratkaisemaan asioita, vaikka ei ehkä ole ratkaissut kaikkia olemassaolon ongelmia. Mutta nämä ovat arvioitavuuksia jotka vaikuttavat, teki niille ulkoisesti mitään tai ei.
Tässä yksilö joutuu kamppailemaan yhteiskunnan muotorakenteiden kanssa, koska se julkinen osallistumisen vaatimus yhteiskuntaan ei välttämättä anna mahdollisuutta sellaiseen osallistumiseen joka on olennaista. Nykyaikaiset pakkotyöläiset toimivat suojakilpenä omistajiensa ja hänen verkostojensa vedätyksille ja törkeyksille, eikä tähän velvoittavaan yhteiskuntaan voi oikeastaan suhtautua "rakentavasti".
Mielipide ei ole vain aktiivinen tietoisuuden asia, vaan meillä on passiivisia mielen kiinnikkeitä jotka ympäristö on meille antanut, ja joihin mukaudumme, tukeudumme, ja joita kannattelemme. Tämä kiinnittyneisyys on yksilönä ensisijainen tehtävä.
***
Mitä saalistajakeskeiseen luonnonsuojeluun tulee, sen lopputulos on viihde. Ihmiset joiden hallitseman ilmapiirin ympärillä saalistajat liikkuvat, eivät kyllä ole varsinaisia luonnonystäviä. (Koiria siellä kyllä pyörii.) Toisin sanoen petojen kritiikitön suojelu ei välttämättä ole mikään luonnonsuojeluteko, vaan sillä pohjustetaan jotain minkä mikä tahansa hyväksikäyttäjä voi ottaa käyttöönsä ("kaunein" sana mitä tähän on keksitty, on "elämys") - toisaalta niiden petoeläimen läsnäolo juuri on hyväksikäyttäjän läsnäoloa, mukaanlukien petoihminen.
Jos joku esimerkiksi haluaa "harventaa liian suureksi paisunutta variskantaa", se onnistuu vain rakenteellisilla ratkaisuilla ja eri ilmapiirillä. Nykyistä välinpitämätöntä hyötykäyttövainolaa ne osaavat liian taitavasti käyttää hyväksi, ja jopa manipuloida.
***
Tässä saalistavuudessaan ihminen on oppinut olemaan yksilö, ja samalla oppinut sen väärin.
Tämä ajattelu pohjautuu siihen näkemykseen, että ihminen ei ole tuonut merkityksellisyyteen mitään olennaista lisää maailmassa, vaan se on ollut täällä jo ennen ihmistä. Ihminen on vain yrittänyt tätä hyväksi katsomallaan tavalla järjestellä.