Kehon oma tunto
Kehollisella tasolla omatunto on kehollinen tunne. Se kertoo tai viestii että kehollisuuden kiinnittyneisyydessä on tapahtunut tai on tapahtumassa jotakin. Eettisen itsearvion kannalta olennaista on mitä tai millä suhtautumisella teen sitä mitä teen tai olin juuri tekemässä - mihin kaikkeen asennoitumiseni antaa luvan.
***
Nykyään tapana medikalisoida pois jotain sillä perusteella että tämä "oire" viittaa johonkin joka ei kuulu välitömään käsilläolevaan tilanteeseen. Voidaan puhua todellisuudentajun tai minuuden ongelmista kun tilanteentulkinta ja tilanne eivät kohtaa. Ongelma on siinä, että näillä toimilla osa ihmisen luonnollisesta tilanteesta tai tilanneyhteydestä haihdutetaan hänen tietoisuudestaan1. Hän voi kyllä tuntua arkikanssakäymisessä miellyttävämmältä, mutta jäikö jotain olennaista pois - tuntuuko muutos rehelliseltä.
***
Ongelmaksi muodostuu myös ihmisen käytännöllisen maailmankatsomuksen kapeus, se on ihmiskeskeinen2. Ihmisyys ei ole maailmassa normi3. Tuntemus ei välttämättä liity suoraan ihmiseen, vaan kyseessä voi olla tilanne eläinten välillä. Toisaalta eläimissä voi välittyä (kertaantua) jotain mitä on tapahtumassa ihmisten välillä4 - mutta kuka pystyy sanomaan mikä oli ensisijainen kun kaikki on vuorovaikutuksessa.
Samasta ihmisymmärryksen kapeudesta johtuu yleinen näkemys että esim. linnut koreilevat väreillään. Kyse on olennaisemmin siitä että ne keräävät ympäriltään sekä havainnointia että havaitsemattomuutta, ja hallitsevat sitä, tai tarkalleen ottaen omaa liikkumistaan siinä.
Samoin linnun laulu on joko kaunista tai "itsekästä" reviirin merkitsemistä. Mutta varsinaisesti ne keräävät rytmejä, liikkeiden sävyjä, ja sijoittavat ne ennakoitavuuteen. Tämä on kommunikaatiota. Kun liikkeen rajat ja tavat ovat äänimerkittyinä selvillä, mahdollistuu liikkuminen ja ennakointi yhdessä.
***
Omatunnon lisäksi arkikielessä puhutaan mm. vaistoista ja aavistuksista, monia muitakin termejä löytyy. Psykologiassa esim. kinestesia rajataan koskemaan kehon sisäisiä asentoja ja liikettä, sille ei nähdä yhteyttä maailmaan5. Joka tapauksessa, oma havainto ei vain tule ulkoisesta, vaan se vaikuttaa maailmaan.
Yritys tieteellistää tämä johtaa ongelmiin. Ei vain siksi että havainnoinin vaikuttaessa maailmaan (maailma pakenee), siitä tulee "tieteellisesti" ennakoimatonta ja siksi olematonta. Toinen ongelma on että koko puuhasta tulee liian pian esteettistä leikkimistä, ja oma välitön vaikutus ja sen eettinen merkitys unohtuu6. "Tieteestä" tulee väkivaltaa, koiramaista tai haukkamaista ryssimistä.
***
Tästä syystä hyve-etiikkaa ja tunteita ei tule palauttaa (redusoida) käsitteelliseen merkityksellisyyteen yrityksenä poistua havaittavista ruumiin reaktioista ja fysiologisesta reduktiosta6. Kehollinen7 kokemus tässä merkityksessä johtaa jaettuuteen.
--
1 Psykologit tai psykiatrit saattavat kyllä esim. kritisoida työelämää, mutta kaikkien heidän käytännön hoitotoimiensa päämääränä näyttää olevan työkykyisyys, sopeutuminen "työelämään" sellaisena kuin se on. Ymmärrän kyllä että jotkin seikat ovat käytännössä mahdottomia, mutta ongelma on se että koko kuvio on ammattirakenteita myöten valtava bisnes.
2 Vaikkakin saattaa olla, että ihminen itseasiassa kaiken aikaa lainaa eri eläinten ja -lajien luonnollisia käytäntöjä eri toimintojensa ja ajatustensa alustana omiin tarkoituksiinsa.
3 Ja ns. "inhimillisyys" saattaa olla jonkin eläimen tai eläinlajin - ihan eettisesti perustellussa ja ihmiselle jopa huomioitavissa olevassa - katsannossa täydellinen helvetti.
4 Vrt. myös raamatun kertomus Jeesuksen häätäessä (päästäessä) pahat henget sioille. (Mark 5:12-13)
5 Vrt. Parviainen 2006, 76.
6 Vrt. Kierkegaard, jolle eettisyys on ääretön vaatimus (esim. PEJ, 323–5) ja sen keskeisyys on yksi tärkeä asia joka tekee hänen ajattelustaan pysyvästi ajankohtaista. "Yksilön oma eettinen todellisuus on ainoa todellisuus" (PEJ, 332). Kierkegaard käyttää eläin- ja luontovertauksia apuna jonkin tavoiteltavan hyveellisen elementin esiintuomisessa ihmisen elämään. Kyseinen asia käännetään ihmiselle sopivaksi. Kuitenkin ihmisen ja luonnon väliin jää kuilu - muuta kommunikaatiota tai kanssakäymistä ei jää jäljelle. Ihmisen henkisyys ja kyky tuntea ahdistusta erottaa ihmisen muista eläimistä (CA, 42 [IV 314]), ja jostain syystä se mikä yhdistää ei nouse esiin merkitsevänä tekijänä, tai että sen pohjalta voisi kommunikoida (vrt. esim. CA, 42, 185 [Pap. V B 53:9] {1844}; PF/JC, 252 [IV B 14:3]; Zook 2006, 269-271). Kuitenkin, hänen sosiaalisuuskäsityksensä vuorovaikutusodotus on pikemminkin peräisin eläinten vuorovaikutuksesta kuin ihmiskulttuurin käytännöistä. Jälkimmäistä kohtaan hän tunsi antipatiaa, mutta missä määrin hän tiedosti eläinten osallisuuden kaikessa vuorovaikutuksessamme, on minulle toistaiseksi epäselvää.
6 Ks. tekstini Välitön vaikutus. Kehon ja ruumiin käsitteiden erottelusta, ks. Parviainen 2006, 69-.
7 Olennainen osa "kehollisuutta" ja fenomenologiaa on em. esteettistä leikkimistä. Käytän näitä käsitteitä, vaikka ne assosioivat ainakin minua itseäni helposti hiukan harhaan.
--
CA = Kierkegaard, Søren: The Concept of Anxiety. Englanniksi kääntäneet R. Thomte & A. B. Anderson. Princeton University Press, Princeton, New Jersey 1980. (Begrebet Angest, Vigilius Haufniensis, 1844.)
PEJ = Kierkegaard, Søren: Päättävä epätieteellinen jälkikirjoitus. Suomentanut T. Lehtinen. WSOY, Porvoo–Helsinki–Juva 1993. (Afsluttende uvidenskabelig Efterskrift, Johannes Climacus, 1846.)
PF/JC = Kierkegaard, Søren: Philosophical Fragments / Johannes Climacus. Englanniksi kääntäneet H. Hong & E. Hong. Princeton University Press, Princeton, New Jersey 1985. (Philosophiske Smuler eller En Smule Philosophi, Johannes Climacus, 1844. Johannes Climacus, or De omnibus dubitandum est, keskeneräinen, postuumi.)
Parviainen, Jaana 2006: Meduusan liike - Mobiiliajan tiedonmuodostuksen filosofiaa. Gaudeamus, Helsinki.
Zook, Darren C. 2006: "Kierkegaard's Zoo: Humanity, Nature, and the Moral Status of Animals". History of Philosophy Quarterly 23:3, 263-276.