Eettinen argumentointi
Eettisyyteen tai eettis-uskonnollisuuteen liittyy tiettyä kryptisyyttä, haluttomuutta antaa suoraa vastausta.1
Eettisyyden ja eettisen argumentoinnin ongelma on, että syvimmässä merkityksessä et voi itsestäänselvästi haluta antaa niitä argumentteja jotka selittävät asian - kirjaimellisuuden väärän välittömän vaikutuksen takia. Eläinten osalta, on kuin jos kertoisit jostain mikä kuuluu linnuille (ei pedoille), ja joku haluaa antaa sen koirilleen.
Ylipäänsä ihmisen eläintunteet ovat täysin väärät ja väärin suunnatut - osoittaa nyt empatiaa ja hellittelyä koirille ja pedoille. Ja jos sitä osoitetaan muualle, se tapahtuu koiria ja petoja vedättämällä.
Koira on ihmisen ensimmäisiä lemmikkejä, ja sellainen joka kesyyntyi itse. Jos näin on, ei ole kaukana väittää että koira välittää kaikkia ihmisen eläinsuhteita, ts. jos empatia on kehittynyt koiran kautta, kaikkia eläimiä lähestytään koiran kautta.2 En sano että sen täytyisi olla näin, mutta se on asia joka jokaisen muualle suuntautujan on huomioitava - väärä lähestyminen on rynnimistä tai ryntäämistä, mutta yhtä hyvin se voi olla avuttomuudessa roikkumista - ja ongelma on siinä että avuttomuus jakaantuu - se on avuttomuutta koiran edessä. (Samoin kuin ei ole terveyttä sinänsä, vaan terveyttä suhteessa koiriin.)
Empatia ei ole "hyvää tahtoa" sinänsä. Se on haltuunoton ja hallinnan strategia. Koirasta voi myös olla hyötyä ihmisen tilan valtaamiselle. Koira ryssii muita ja pönkittää ihmistään, olkoonkin että ihminen maksaa siitä koiramaisen lipevyyden soluttautumisen hinnan. Jos tämä on "hyvää", mitä siihen voi sanoa?3
Toinen seikka on, että yksilö on joka tapauksessa sidottu (kiinnittynyt) ympäristöönsä, ja mitä tahansa hän eettisyydekseen omaksuu, hän soluttautuu4, ts. hän kiinnittyy ja tahtomattaan kannattaa sellaista mitä ei tahtoisi kannattaa. Tätä voidaan sanoa hänen tilanteekseen (Sartre), mutta huonot kaupat ovat hyvin lähellä, ja käytännössä niitä tapahtuu. Tästä johtuu myös perustava syyllisyys (Kierkegaard).
Toisaalta näin esitetty etiikka, sen paremmin kuin ihmistunteet, eivät anna yksilölle varmaa sijaa. Siksi tavallisesti pyritään esittämään käsitteellisiä eli kognitiivisia ehtoja , että voidaan sanoa "miksi et, kun hyvin tiesit". Ongelma on, että ehtojen asettaminen on kuin asentaisi haukkoja ympärilleen (pelkkä ajatus tekee sen), etiikka taantuu hyvin nopeasti, ja ympäristö ja tunne ympäristöstä muistuttaa lähinnä murhaläävää. Tästä ei seuraa nihilismi, vaan se että eettisyyden kuvaus jää avoimeksi, vaikka yhtä ja toista voidaan sanoa.
--
1 Vrt. esim. Jeesuksen sanat siitä mikä kuuluu valtiolle ja mikä jumalalle. 'Nämä tulivat ja sanoivat hänelle: "Opettaja, me tiedämme, että sinä olet totinen etkä välitä kenestäkään, sillä sinä et katso henkilöön, vaan opetat Jumalan tietä totuudessa. Onko luvallista antaa keisarille veroa vai ei? Tuleeko meidän antaa vai ei?"' (Mark 12:14) 'Jeesus sanoi heille: "Antakaa keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on". Ja he ihmettelivät häntä suuresti.' (Mark 12:17) Vrt. myös Kierkegaardin ongelma suorasta ja epäsuorasta viestinnästä.
2 Vrt. esim. "Erään teorian mukaan ihmiselle on kehittynyt empatiaa suhteessa eläimiin nimenomaan koiran kautta." Lemmikki – ystävä ja kumppani vai ihmisen vallan alle alistettu vanki? (Yle.fi, 2015-07-14)
3 Päivän medioista esimerkiksi Yleisradio kirjoittaa paljon perustelemattomaan kriittiseen sävyyn "petoeläinvihasta", mutta ei huomioi lainkaan julmuuden ja väkivallan ihailuaan ja sitä banaliteettia minkä se ympäristön ylle lataa. Ks. esim. Kanit ja sepelkyyhkyt saavat kyytiä – petolinnut menestyvät pääkaupungissa (Yle.fi, 2015-07-17) ja Merikotkan pesinnässä takapakkia Merenkurkussa – merimetsoluodoista uusi lihabaari (Yle.fi, 2015-07-31). Otsikoinnissa käytetyt sanavallinnat "kyyti" ja "lihabaari" kertovat ihan riittävästi, ja tämän keskiluokkaisuutta pönkittävän median viestimä sisältö kaiketi yleisesti otetaan kokolailla annettuna.
4 Jo alun alkaen hän on solutettu.