Väärä hälytys

Ihmiskunnan normaali ymmärrys hälytyksestä on hullun vainohuuto, ja silloin on jo myöhäistä: "arpa on heitetty". Yritys hälyttää on silloin jo pikemmin päällekäyvä varoitus joka kasaantuu vaaran päälle.

Olennainen hälytys on paljon varhaisempi¹, mutta ahneudessa se on määritelty toisin, painostettu ja sairaalloistettu. Vallitsevan vedätyksen (junttauksen) mahdollistama ja siksi myös vaatima aggressio ei onnistu muuten. Siksi myös poliitikot puhuvat mielellään pakosta - tämä ikään kuin legitimoi heidän "vastuullisuutensa".

--

¹ Ks. teksti Maailman rajat.