Ahdistus | Epätoivo

Ahdistus

Ahdistusta määrittää maailmallisuus, liha, ja sen voima. Ahdistuneisuus on asioiden tapahtumista, passiivisuutta, joko ilman näennäistä osallisuutta tai viattomana tekemisenä. Ahdistus on yleiskäsite, joissain kohdissa lähempi sana voisi olla painostavuus, mutta toisaalta se voi jakautua ahdistavuuteen tai epätoivoisuuteen.

Puhuessani lihasta, en tarkoita sitä kuten kristityt tekevät, epätoivossa - vaan viattomammassa mutta ymmärtävässä ahdistuksessa jossa se näyttää pakottavan.

Epätoivo

Epätoivoa määrittää henkisyys, aktiivisuutena pyrkimys vaikuttaa ettei maailman johdettu, sokea ja ennustettava rutiini hautaa alleen merkityksellisyyttä. Kaikki ratkaisut eivät ole välttämättä epätoivoisia, mutta epätoivo määrittää niitä, taisteluna. Epätoivolla on myös arkimerkitys, jossa tekeminen on epätoivoista, ei kohdistu oikein, eli tekeminen on menossa hukkaan tai harakoille, kuten vanha kansa asian rehottaa.