Realistinen vihreys
Käytännöllinen luonnonsuojelija on se joka ostaa ja kunnostaa kosteikon, järjestää riistapellon ja koirakilpailut, kestittää koko riistanhoitopiirin, ja kierrättää paikallisen nuorison koiravedätykseensä luontoretkillään. Samalla hän tulee siirtäneeksi metsästyskulttuurinsa uskomukset ja simputukset seuraavalle sukupolvelle.
- Entiselle turvesuolle tehdystä kosteikosta lintubongarien suosikki – nyt suot vaihtavat omistajaa tukkimetsän hinnalla
- Riistataloudelliset kosteikot ovat luonnon aarreaittoja
Kaunis käytännön harrastus tiettyyn pisteeseen asti, jota tekisin itsekin mielelläni, mutta en saa tästä lihanmäiskeestä hyvää mieltä, en millään.
***
Muutoin linnunruokintoihin liittyvä valitus liittyy ensisijaisesti saalistavaan elämäntapaan, joka on siihen yhteensopimaton. Ihmiset alkavat skitsoilla kun eivät löydä hyötyarvoa, elämyksiä, tai viihdettä - ja vedättävät paikalle koko helvettinsä.
Kerran eräs porvariakka esittäytyi lintuihmiseksi tunkiessaan kauppaihmetyksensä liian lähelle varpusten pensasta jotka alkoivat pitää siinä haukkahälytystä - tästä huomautettuani hän alkoi vainota minua kameralla.
Tätä metsästyslähtöistä asetelmaa käytetään luonnossa surutta hyväksi, niin paljon kuin mahdollista. Tähän ihmiset omaksuvat "luonnon lait", "luonnon kiertokulun", ja "luonnon julmuuden" ymmärtämättä mitään omasta vaikutuksestaan. Siksi heillä on kiire hyödyntää.
***
Lintubongarit ja -järjestöväki eivät ole tästä kulttuurista kovin kauas astuneet. Heidän luontonsa on petoeläinpohjaista leikittelyä. Siinä mielessä heihin kohdistuva "käytännön" ihmisen kritiikki on oikein että elinkelpoisuutta pitäisi jättää ihmisellekin, mutta kritiikki menee siinä väärin että tämä elinkelpoisuus ei jätä juuri mitään muulle luonnolle. Koiravedätys ei pysähdy ennen kuin mitään ei ole jäljellä, ja sitten pitäisi löytää jotain uutta.
Mielestäni olennainen käytännön kysymys on järjestää ympäristö siten että kaikki saalistavuus on minimissä. Maatalouden resursseja taas käytetään väärin, lihatuotantoon - tämä on ilmeinen korjattava ongelma joka auttaa jo pitkälle. Resursseja (sis. työ) ylipäänsä käytetään väärin, ja olennaisessa määrin metsästysviettipohjaiseen viihteeseen (turvotus), joka pitäisi kokonaan muuttaa luonnosta huolehtimisen merkityksellisyyteen. Myös urheiluharrastusten vedätysenergia on samaa ympäristön ryssintää joka pitäisi käyttää suoraan sen hyödyksi - mutta ei reippaillen.
Ja kulttuuriharrastukset? Kaikki se varkaudella hankittu?