Haluan sinua
Haluan sinua, mutta haluan sinun koskettavan vain tietyillä tavoilla, jotkut on parempi että itse käytän niitä sinuun.
Miten me kiinnitymme. Mitä on maailman rasittaminen, kiihotus jota emme halua.
Jos on häiritsevä läsnäolon tunne, kannattako väkisin? Onko elämä niin lihamekaanista?
Onhan se mahdollista että (ainakin) toinen haluaa toisaalle. Mutta mikä on se jyrä joka tekee kaikesta väkinäistä. Mitä on se väkivalta jolla jatketaan kaikesta huolimatta.
***
Tässä artikkelissa nähdään "naisen" kehon ja mielen seksuaalisuudella 10 prosentin yhteys, "miehen" osalta suhde on 50. Nämäkin ovat tietysti jotain tilastollisia yleistyksiä jotka eivät kerro miksi tuo suhde joidenkin henkilöiden kohdalla vaihtelisi, jos se vaihtelee. Sillä onko tämä lähde luotettava, ei ole olennaisesti merkitystä.
Yleisesti tunnustettu biologia ja terveys (jota ei juuri jaksa työpaikkojen kahvihuoneissa kuunnella) on yksilön biologiaa. Siinä ei nähdä tai edes sellaista kysymystä ei nähdä, että nämä yksilöt ovat koosteisia ja ovat kaiken aikaa yhteydessä kaikkialle.
Miten tämä moniulotteisuus kulloinkin painottuu, ja mitä esimerkiksi koko ruumiin kiihottuminen ilman mielen kiihottumista on? On mahdollista että se on kuolemaa. Kuolema johon mielikin yhtyy on sellaista jonka se voi hyväksyä, tai se tarjoillaan kaavussa jossa se ei näe sitä. Paha jälkimaku?
***
Mitä itsetutkiskelu tekee? Mitä esineet tekevät, tai teknologia? Mihin ne kiinnittyvät?
Jos jollakin on tässä paha olla, mitä toiset tekevät? Nauravat? Ahnehtivat lisää?
Miksi ihmisen lapsen huuto on niin ruma? Mihin he valmistautuvat?
Mikä on se repivyys joka ei koskaan opi.