Murhasikailu (tai Murhasikajuttu)
Suomalaisuus on ilmastosta johtuen rakentunut liikaa ja liiankin mielellään metsästykselle ja karjataloudelle, niinpä suomalainen viihdekin on koirailua ja sikailua - pelleilyä eläimillä.1
Viimeksi suoranaisesta eläimillä pelleilemisestä silmiin ovat pistäneet Kummelit (joista en viitsi kirjoittaa mitään) ja saalistusvastuuttomuuteen liittyen monet elementit läpi koko Ismo Alangon tuotannon.
Teemapoimintoja Ismo Alangolta: eksytys, eksyminen (Peilikuva), maailman sitouttaminen epätoivoonsa (Värityskirja), saalistaminen (Lintuperspektiivi, Omat laulut), ryssiminen (Aivokääpiö), hetkin hän ihmettelee jälkiään (Itara kitara)... ja tämänkin hän haluaa kupata estetiikkaansa. Pidemmät lainaukset sivun lopussa2.
Koko tuotantonsa hän on lähestynyt "eläintä" mikä on sinänsä totuuden tavoittelua, mutta tämä eläin ja ymmärrys siitä on vääränlainen "säkenevä voima" (peto) joka "elää" kun "ihminen ihmettelee". Ihmisen suhde "eläimeen" jää vajaaksi rynkyttämiseksi, ilman olennaista sisältöä.
***
Myös vanha Kaurismäkien dokumentti "Saimaa-ilmiö" (1981) toi tämän sikailun bakkanaaleineen hyvin esiin (itse Alanko oli tosin tämän suhteen sivuroolissa artistina, ainakin alun osalta jonka näin). Esittäessään helvetin rumaa yhteiskuntakritiikkiään (vrt. "Rumat sävelet") nämä artistit eivät sano yhteiskunnasta tai sen kehittämisestä mitään kiinnostavaa, vaan ovat sen vankeja. Pelkkä kriittinen kuvauskin on periaatteessa ok, mutta jos he sanovat jotain tai eivät suoraan sano, poikkeaako heidän esittämänsä perustaltaan tai hengeltään olennaisesti tästä lihametsäläisyydestä? Näissä roikkuu aikansa, ja niihin sulkeutuu, mutta oliko se sitä mitä haki, vai ajantuhlausta: en ylipäänsä halunnut nuorena säkenöivää voimaa vaan se häiritsi minua, enkä oikeastaan halunnut levottomia jalkojakaan.
Katsoin mainitusta dokumentista vain alun, mutta kiinnostavaa on nähdä myös kuinka helvetin epäsympaattinen henkilö 1980-luvun vaihteessa oli myöhemmin jokseenkin sympaattisena pitämäni Martti Syrjä (viittaan muihinkin alkuaikojen haastatteluihin, joissa media tosin on hyökkääväkin). En ole nähnyt enkä etsinyt mitään erityistä elämäkerrallista selitystä mikä on hänen suhteensa tuohon aikaan, mutta minua hämmentää miten nämä kaksi henkilöä ovat jatkumo, ellei hänellä ole mitään kriittistä suhdetta nuorempaan olemiseensa. Kuitenkin, varsinaiseen aiheeseen liittyen, mitä "Murheellisten laulujen maa" (tai esim. "Sika") antaa laadullisesti uutta kuin että lisäisi (kuvauksena) yhden jollotuksen lisää tähän jatkuvan lihamarkkinan kuoleman kaanoniin?
***
En ole välttämättä ollut lähtökohtaisesti häiriintynyt näistä henkilöistä erityisesti (oletin heitä "tavallaan" joskus ihailevani) - paitsi ehkä suhteessa heidän ikoniseen asemaansa - vaan koko kulttuurin kentästä ylipäänsä, ja siitä mitä rock tai musiikki ylipäänsä voi tällä alueella antaa kuin rymistellä sitä mitä on - mutta mikä on sen rymistelyn hinta, ja onko siinä mitään rehellistä.
Nämä artistit avartavat jotain, mutta mitä tarkoitusta varten... lyödäkseen, pettääkseen, kertoakseen että heillä ei ole mitään mitä antaa?
Tällainen kuvaus on olemassaolon kyllästyneisyyttä, joka keräilee ja saalistaa, ja se mitä on jäljellä on pelkkää pelailua tai pelaantuneisuutta (simputusta).
--
1 Jatkoa tekstille Viimeinen vainoaalto.
2 Pidemmät lainaukset Ismo Alangolta:
Eksytys, eksyminen
miksi en valitse tietäni tarkemmin
miksi en näe, kun varjoja vangitaan
Peilikuva (2002)
Maailman sitouttaminen epätoivoonsa
kunpa voisin tatuoida taivaan iholleni
väritän värityskirjaa
verellä / aikamyrskyssä
Värityskirja (1998)
Saalistaminen
ja nousen lentoon
lintuperspektiivistä mä näen kaiken
röntgenkatseellani lävistän maan pinnan
muodot hahmottuvat uudelleen ei pelolle jää enää mitään paikkaa missä lymyillä
sä et odota mua
mut mä tulen sun luo
Lintuperspektiivi (2015)
kultainen kotka vaanii viatonta sielua
...
mielipuoli ihmismieli repii pientä kulkijaa
ilman mitään mieltä raahaa kynsissänsä uhriaan
Omat laulut (2015)
Toisen ryssiminen
mä olen hölmö, pelle, aivokääpiö
kusipää, mulkku ja idiootti
tarkoitan hyvää mut tuhoan kaiken
Aivokääpiö (2015)
Ja hetkin hän ihmettelee jälkiään
tahdon olla yksin ja tietää
miksei maailma soi
miksi taivas mykistyy
mikä hiljaisuuden toi
tahdon olla yksin ja tietää
miksei laulu soi
miksi linnut vaikenee
mikä hiljaisuuden loi
Itara kitara (2013)
... ja tämänkin hän haluaa kupata estetiikkaansa.