Aktiivisuudesta
Niistä asioita jotka itse koen tärkeiksi, ei huolehdita yhteiskunnassa mitenkään oletusarvona, jopa päinvastoin. Perustulo yleisesti mahdollistaisi sen, että yksilö voi tehdä näitä asioita, ilman lisäkorvausta. Näin niin kauan kuin yhteiskunta ei näitä ongelmia näe.
Ongelma on olennaisesti siinä, että tällainen ongelmanratkaisutapa ei ole tuotteistettavissa. Tuotteistaminen on establisaatiota, mutta virheenkorjaus etsii kaiken aikaa uutta.
Kokonaan toinen kysymys on, että joku joutuu toimimaan toisen (työ)alustana, ehkä näennäisesti jouten, ilman että yhteiskunta on sovittanut tai halukas sovittamaan tätä. Hän ei ole sairas, vaan hän on uhri. Millä järjestelyillä tätä on mielekkäintä käsitellä? Pakkotyössä hän tosin hyvin mahdollisesti mitattavastikin sairastuu.
Pakkosuomi ja paskajurnulaki eivät ole ratkaisu tähän asiaan. Ne ovat omiaan lannistamaan itselleen vastakkaisen äänen, ja siitä tässä on kyse. Porvari onnistuu tällä hetkellä koskettelemaan joitakin lukkoja, mutta ei "uudistuksillaan" etsi ratkaisuja olennaisiin kysymyksiin, vaan syventää hyväksikäyttävyytensä totaalisuutta.