Luonnonsuojelulakiesitys

Kommenttini luonnonsuojelulakiesitykseen:

1 luku Yleiset säännökset

Rakennettu ympäristö muodostaa rakentamisaikaisten negatiivisten vaikutusten lisäksi pysyvän uhan sitä asuttavien eläinten lisäksi myös sen läpi kulkeville eläimille ja muuttolinnuille jatkossakin, ja tätä uhkaa on merkittävästi pienennettävä. IPBESin toissavuotinen biodiversiteettiraportti edellyttää rakenteellisia toimia myös rakennetussa ympäristössä. Tämä tarkoittaa sitä että vain negatiivisten vaikutusten estäminen ei riitä, vaan rakentamisella on oltava positiivisia vaikutuksia. Ei riitä kysyä sitä *mihin* rakennetaan, vaan myös *miten* rakennetaan.

Luonnon määritelmä jossa ympäristö jaetaan luonnonympäristöön ja rakennettuun ympäristöön ei toimi (varsinkin kun tämä erillinen luonto on myös alistettu resurssiksi). Yleisellä tasolla tällainen määritelmä sulkee esimerkiksi Suomessa erittäin uhanalaiset varpuset ja tervapääskyt elinympäristöjen ja pesäpaikkojen osalta luonnon ja luonnonsuojelun ulkopuolelle.

7 luku Luontotyyppien suojelu

Rakennetuinkin ympäristö tarvitsee tunnustusta eläinten elinympäristönä (joista uhanalaisia suomessa esim. varpunen ja tervapääsky), ja jonkinasteista suojelua pesäpaikkojen lisäksi esimerkiksi viherympäristönsä osalta, ja rakentamisen aiheuttamiin pysyviin uhkiin liittyen. Rakennetussa ympäristössä olisi mahdollista joustavammin soveltaa ekologista kompensaatiota ratkaisuna, mutta kokonaan ilman suojelua esimerkiksi varpusten tarvitsemia pensaitakaan ei voi jättää.

Puistojen osalta on tullut jossain määrin lisää luontoa huomioivia käytäntöjä, mutta rakennetun ympäristön elementtejä (pensaat, köynnökset, vesialtaat, pesäpaikat...) ja niiden laatua, sekä hoitokäytäntöjä voi olla syytä huomioida tarkemmin. Esimerkiksi vieraslajien poistoissa ei ole lainkaan huomoitu että esimerkiksi kurtturuusupensaat ovat lajien elinympäristöjä, jolloin on harkittava että niitä pelkän poiston lisäksi myös korvataan toisilla lajikkeilla - kurtturuusuja käyttävät uhanalaisista lintulajeista esim. varpunen ja viherpeippo.

Luontotyyppien suojelussa on huomioitava myös varsinaiseen viherympäristöön kuulumattomia uhkia.

Lasirakentaminen on saanut yhä uusia muotoja: terassien ympärille niin kaduilla kuin viheralueilla pystytetään kaksimetrisiä lasiseiniä, meluesteissä käytetään yhä suurempia määriä lasipintoja ja ikkunointeja, rakennusten ikkunakoot ja kokonaispinta-alat kasvavat, erityisesti parvekelasitusten myötä myös asuinrakennuksissa on käytännössä kokonaan lasisia seiniä, lasikaiteita käytetään lähes kaikkialla. Samaan aikaan kun lasin kokonaismäärä lisääntyy, laadultaan esimerkiksi parvekkeilla aiemmin käytettyjen läpinäkymättömien ja heijastamattomien lasien käyttö on lähes olematonta. Lasipintojen ongelmia voi vähentää lasin määrää harkitsemalla ja erilaisin varjostustekniikoin. Vähintäänkin läpinäkyvät lasipinnat on turvakuvioitava tehokkaalla kuvioinnilla kokonaan, ja käsittelemättömien heijastavien pintojen määrää pienentää suurimmalta osin. Tältä osin New Yorkissa voimaan tullut lintuystävällisiä materiaaleja koskeva laki antaa lähtökohdaksi hyviä määritelmiä, olkoonkin että pilvenpiirtäjien korkeimmat kerrokset on siitä rajattu pois.

Myöskään valosaaste ei ole riittävästi käsitelty ympäristöongelma. Se lisää lintujen törmäysriskiä, sekoittaa eliöiden vuorokausirytmiä, ja on mm. yhdistetty hyönteiskatoon. Pimeitä alueita on ylläpidettävä, mutta se ei onnistu erillisenä saarekkeena vaan valaistujen alueiden valon laatuun on kiinnitettävä huomiota kokonaisuutena. Valon haittoja voi vähentää mm. vähentämällä tehoa, kohdistamalla paremmin, ja jossain määrin myös säätämällä värilämpötilaa.

Muita ongelmia ovat esimerkiksi kaapelit jotka aiheuttavat törmäyksiä; pystysuorat rantaseinämät ja vesialtaan reunat aiheuttavat suoraan hukkumisia, ja myös estävät pääsyn vedelle ja siten tarpeettomasti heikentävät ympäristön laatua.

Myös tuotteiden turvallisuutta arvioitaessa on arvioitava niiden vaarallisuus luonnoneläimille, esimerkiksi joulukuusten pakkausverkoista irtoava siimamainen ja takerruttava lanka.

8 luku Eliölajien suojelu

Pesäpaikkojen vahingoittamisen kielto 73 § on rajattu keinotekoisella rajauksella "eläinten itse rakentamiin pesiin" ja toisaalta vain hyvin rajalliseen määrään lintulajeja. Suojelutoimien rajaaminen erityisesti petolinnuille voi olla myös luontokuvaa vääristävää.

Mikäli rakennetussa ympäristössä esiintyvien pesien sisällyttäminen lakiin aiheuttaa käytännön ongelmia, näitä poikkeuksia on mahdollista käsitellä laissa yksityiskohtaisemmin, ei sulkea niitä kategorisesti suojelun ulkopuolelle.

Suomessa erittäin uhanalaisista lajeista esimerkiksi tervapääskyn aiemmin luontaiset pesäpaikat kelopuissa ovat ihmisten toiminnasta kadonneet ja korvautuneet ihmisten rakentamilla rakenteilla. Toisaalta erityisesti varpunen ei ole koskaan noudatellut tällaista ihmisestä erillisen luonnon ja rakennetun ympäristön välistä jakoa, ja on ihmisen historian aikana biologisesti erikoistunut elämään ihmisen läheisyydessä. Rakennusten lisäksi pesäpaikkoja on muissakin rakenteissa kuten usein haara- ja räystäspääskyillä sillat ja laiturit.

Käytännössä esimerkiksi rakennusten remonteissa kolopesijälintujen pesäpaikkoja on hallinnollisesti helpointa suojella velvoittamalla sisällyttämään rakennuksiin pesäpaikkoja riippumatta siitä onko rakennuksessa todettu pesintöjä vai ei. Tässä tapauksessa ei siis ole edes ensisijaisesti tarve kiinnittää lisähuomiota siihen että vahinkoa ei tehdä, vaan että rakentamisella on rakenteellisia positiivisia ympäristövaikutuksia.

Varpusten osalta myös monissa rakennetuissa ympäristöissä kielloin käsitelty täydentävä ruokinta erityisesti talvisin on suora suojelutoimenpide niille luonnollisten ravinnonlähteiden vähennyttyä, mikä vaatii parempaa suunnittelua koettujen haittojen vähentämiseksi.

Rakennetussa ympäristössä on myös mahdollista käytännön syistä joustavammin soveltaa ekologista kompensaatiota jos suora suojelu ei ole mahdollista.

Pykälän 84 säädetty poikkeus pesintäaikaiseen häirintään ei ole tässä laajuudessa tarpeellinen, vaan tuotantotoiminnot on saatava paremmin tukemaan ekologisesti (ja eettisesti) kestävää elämäntapaa tarvittaessa suurempienkin prosessien uudelleenjärjestelyillä.

11 luku Ekologisen kompensaation toteuttaminen

Rakennetun ympäristön luontoa suojeltaessa (ks. kommenttini edellä) käytännön tilannetta voidaan jossain määrin enemmän helpottaa ekologisen kompensaation helpommalla käyttömahdollisuudella ympäristöä muutettaessa.

Huomiot muutoksista, joita on ehdotettu muihin lakeihin

Ei ehdotettu vielä muualla, mutta kysymykset esimerkiksi lasista ja muista vaarallisista elementeistä ovat tarpeellisia myös eläinsuojelulain kannalta.