Oikaisuvaatimus HEL 2025-005077
Helsingin kaupungin kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaostolle,
Oikaisuvaatimus päätöksestä:
Lintujen ruokkimisen kieltäminen, Töölönlahden puistoalue, kaupunkiympäristön toimiala
HEL 2025-005077
Päätös on kumottava. Esitettyjen ongelmien korjaamiseksi on mieluiten ohjelmallisesti koottava ja paikalla sovellettava muita toimenpiteitä.
Taustaa:
Päätöksen taustalla käsitykseni mukaan ovat sekä alueella harjoitetun pikkulintujen ruokinnan että viime vuosina ympärivuotisen lokkien ruokinnan läheisyydessä havaitut rotat.
Taustatietona mainittiin että "Ympäristöterveysyksikkö vastaanotti 26.6.2024 sähköpostitse toimenpidepyynnön koskien lintujen ruokintaa Töölönlahdella." Tällä ilmeisesti viitataan ympäristöjärjestöjen esitykseen. Opportunistisesti tehty päätös on paljon laajempi kuin mikä tämä jo harhautunut alkuperäinen esitys on.
Perustelut:
i) Johdattelevia yleistyksiä sisältävä päätös ei etsi mahdollisuutta ruokintapaikkojen yhteydessä välittömästi havaittujen ongelmien korjaamiseksi rajatuilla toimilla:
Päätöksessä puhutaan rottien määrän jatkuvasta kasvusta ja annetaan ymmärtää että rotankolojen havaittavuus olisi ollut kesän 2024 käynneillä huonompi kasvillisuuden takia ("Kolojen havaitsemista tammikuussa tehdyllä katselmuksella edesauttoi mm. puskien lehdettömyys ja muu vähäisempi kasvillisuus"), mutta minun havaintoni on ollut että rottien sinänsä huolestuttavassa määrässä on ollut kausittaista vaihtelua. Rotat eivät olleet alueella aktiivisia kuluneen 2024-2025 talven alussa, enkä nähnyt niitä myöskään kesällä 2024 lainkaan verrattavissa olevin määrin kuin kesällä 2023. Kävin Töölönlahden rannalla lukuisia kertoja loka-joulukuun aikana enkä nähnyt paikalla rottia. Konkreettisesti joulukuun 2024 alussa totesin useaan kertaan Ruusuniemeksi kutsutulla paikalla jossa lintujen ruokintalaitteita oli, että viereisissä pensaissa aiemmin olleet rotankolot olivat peittyneitä eikä niissä näyttänyt olleen aktiivisuutta pitkään aikaan. Käydessäni paikalla 16.1.2025 tilanne oli tällä rajatulla paikalla edelleen sama. Päätöksessä mainittu tarkastuskäynti on tehty paikalle 31.1.2025 (20.1.2025 tehdyn uuden toimenpidepyynnön jälkeen) jolloin alueella on nähty rottia, koloja ja kulkureittejä. Mikäli rottia on esiintynyt tuona ajankohtana poikkeuksellisen paljon, ne ovat olleet siinä lyhyen aikaa. Tuona ajankohtana käynnissä on ollut lämmin jakso, jolloin on tavallista että rotat lähtevät talven jälkeen uudelleen liikkeelle. On ensinnäkin huomioitava että talvi on ollut lauha, ja lisäksi sää ei ole ollut lauhaan talveenkaan nähden tyypillistä talvijaksoa jolloin rottien määrän pitäisi päätöksessä mainitun oletuksen mukaan olla vähäisempi, ja johon päätöksessä olennaisesti viitataan. Ruokintapaikoilla voi sattua vahinkoja, varsinkin tällaisina ajanjaksoina, mutta jos niihin reagoidaan, ongelmat jäävät väliaikaiseksi. Nyt niin ei ole tehty, eikä Helsingin kaupunki edes ole sellaista edellyttänyt, vaan tyytyy totaalikieltoon joka osaltaa leimauttaa ympäristöt rotille ja laumauttaa rotat ruokintapaikkojen ympärille - tämä on todellinen ilmiö, ihmisillä on mm. käytössä koiria jotka laumauttavat eläimiä tai aiheuttavat sekasortoa. Käydessäni paikalla seuraavan kerran 26.3.2025 rotankolojen määrä ruokintalaitteiden ympäristössä on ollut huomattava.
Oikaisuvaatimuksen kohteena oleva päätös ei erittele mitään kevyempiä ongelmanratkaisutapoja, eikä mainitse että sellaisia olisi edes yritetty. On ollut helposti nähtävissä että ruokintalaitteet on sijoitettu siten että jyrsijät voivat kiivetä niihin ongelmitta jolloin lintujen ruokinnasta on ollut niille suuri hyöty. Pääsy ruokintalaitteille on tapahtunut Ruusuniemessä oletettavasti pensaiden vieressä matalalla roikkuvien havupuun oksien kautta, ja etelämpänä pensaan rungon ja oksien kautta. Järjellisen ja inhimillisen ongelmanratkaisun lähtökohtana pitäisi olla se että ruokintalaitteet ripustetaan tai neuvotaan ripustettavaksi kauemmas oksien päistä pidemmän ripustuslangan varaan siten että kiipeämisen lisäksi hyppääminen ei onnistu. Käsitykseni mukaan riittävän pitkää 1 mm paksuista rautalankaa pitkin hiirikään ei kiipeä. Myös ruokintalaitteen mallia olisi ollut mahdollista vaihtaa tai neuvoa vaihdettavaksi. Helsingin kaupunki ei tee elettäkään korjatakseen tai auttaakseen korjaamaan ongelmia käytännöllisillä ratkaisuilla vaan harjoittaa asiaa auttamatta pitkäkestoista seurantaa tavalla jota rotat itse tietävät seurata.
Pitää paikkansa että rottien määrä alueella on ollut ajoittain huolestuttava, ja on selvää että ruokintapaikalla jossa jyrsijöillä on ollut suora ja rajoittamaton pääsy ruoan lähteelle on ollut siihen vaikutusta jyrsijöiden lähdettyä liikkeelle kevään lähestyessä. Edellä mainitun korjauksen toteuttaminen poistaa jyrsijöiden ruokinnasta saaman hyödyn vaikka satunnaista mahdollisesti myös olennaisesti muista lintujen ruokinnasta suoraan riippumattomista syistä johtuvaa liikkumista alueella esiintyisikin.
Ympäristöjärjestöjen alkuperäisen esityksen pääaiheen - lokkien ruokinnan - osalta, jota päätöksessä ei juuri eritellä, Helsingin kaupunki taas voisi etsiä jonkin soveltuvan sataman nurkan jossa hieman kohtuullisempaa ja laadullisesti parempaa lokkien ruokintaa voisi mahdollisesti harjoittaa.
ii) Päätös on epäoikeudenmukainen tulkinnoissaan ja ratkaisuissaan:
Päätöksen perusteissa sanotaan että alueella on suuria kävijämääriä tapahtumissa, ja siellä on "lisäksi kesäaikaan ruokatarjoilua". Helsingin kaupunki esittää lintujen ruokinnan lisäävän rottia minkä nähdään häiritsevän mm. em. tuettavia toimintoja, mutta - valikoivasti ja valtapoliittisesti - em. toimintoja ei itseään arvioida rottaongelman osana. Sama koskee mainittuja kiinteistöjä, joista huomattava osa on lintuja tappavia lasirakennuksia, mikä ei rottia ainakaan haittaa. (Mainitsen myös esimerkkinä Kaisaniemessä puiston reunalta puretun Säätalon paikalle rakennetun hyvin lasisen hotellin, jossa maanrajaan on valmiiksi jätetty hiirille käytäviä koloja, kun taas tervapääsky-yhdyskunnan pesäpaikat poistettiin eikä korvaavien pesäpaikkojen sijoittamisesta uuteen rakennukseen ollut mahdollista käydä mitään keskustelua.)
Tässä päätössä tulee esiin Helsingin kaupungin *periaatteellinen* suhtautuminen lintujen ruokintaan, jossa maata pyritään vetämään alta kaikilla mahdollisilla tavoilla. Tällainen toiminta ei ole "rakentavaa", vaan se on suoraa ja halventavaa vainoamista.
Päätöksessä puhutaan "lintujen ruokinnasta" yleensä, kun pitäisi puuttua *huonosti tai puutteellisesti hoidettuun* lintujen ruokintaan, ja korjata konkreettiset ongelmat. Ongelmatilanteissa oikea ja yleisinhimillinen käytäntö olisi antaa toiminnan toiminnanharjoittalle (oikea) tieto hänen toimintansa haitallisista vaikutuksista jotka voidaan todeta, sekä (oikeita) neuvoja tilanteen korjaamiseksi. Mistään edes epäonnistuneista tai näennäisistä ja jo ennalta epäonnistuviksi tuomittavista ongelmankorjausyrityksistä ei päätöksessä ole tietoa. Mikäli ongelmia näillä keinoilla joita ei ole katsottu edes tarpeeksi edistää, ei saada tyydyttävällä tavalla korjatuksi, ongelmiin voidaan puuttua oikaisuvaatimuksen kohteena olevan kaltaisilla kieltopäätöksillä, mutta niidenkin pitää kohdistua juuri ongelmalliseen toimintaan, ei kaikkeen mahdolliseen samansuuntaiseen toimintaan mahdollisimman laajalla alueella.
Päätösten sattumanvaraisuudelle ja mielivaltaisuudelle oireellisesti Helsingin kaupunki ylläpitää junaradan toisella puolella Tokoinrannassa vesilintujen talviruokintaa. Eri ongelmien takia jyrsijöiden ruokinnasta hyötymisen estävät ruokintalaitteet on aiemmin poistettu käytöstä, ja ruokintaa on harjoitettu väliaikaiseksi ratkaisuksi tarkoitettuna maaruokintana suunnilleen sen ajan kuin mitä rottien lisääntymistä Töölönlahdella on havaittu, ja suunnilleen saman aikaa lintujen pesinnät ovat Töölönlahdella epäonnistuneet, ja Suomessa on ollut nykyinen Hallitus - myös muuta voisin listata. En tarkoita että että Töölönlahden alueen rotat suoraan hyötyisivät vesilintujen ruokinnasta Tokoinrannasta, tai että rottien hyötyminen sielläkään olisi merkittävää, enkä myöskään sitä että Suomen Hallitus tuhoaisi lintujen pesintöjä kieltopäätöksen alueella, mutta rottien liikkumiseen vaikuttavat muutkin syyt kuin suora hyötyminen ihmiseltä saatavasta ravinnosta. Paremman ilmaisun puuttuessa tietynlaisella toiminnalla voi olla rottia tai muuta erilaisia seurauksia aiheuttava "aura".
Olen lukuisat kerrat todennut käytännössä rottien liikkumisen lisääntyvän mm. työmaiden yhteydessä, ja tämä on myös yleistä tietoa. Yleistä tietoa ei välttämättä ole että rottien liikkuminen voi vilkastua jo ennen työmaiden alkamista, tai töiden suunnittelun aikana. Mitä näiden työmaiden yhteydessä sitten tehdään? Länsipuolella Helsingin kaupungilla on suuri työmaa viereisellä Mannerheimintiellä joka on vaikuttanut puiden kaatamisineen olennaisesti Töölönlahden luonteeseen alueena - se ei ole enää eristynyt luontosaareke vaan melko kiinteä osa rakennettua ympäristöä. Eteläpuolella Töölönlahden puistoon tehtiin puutarhaa jonka yksi olennainen käynnistämissyy on valkoposkihanhien vainoaminen: puistoon lisättyä kasvillisuutta ja niitä ympäröiviä aitoja käytettiin ei vain valkoposkihanhille kelpaavan elinympäristön pienentämiseksi, vaan hanhien liikkumisen häiritsemiseen siten että hanhien on pakko kulkea poikasineen liikenneväylillä - ja lehdet jakavat kuvia hymyilevistä ihmisistä ja ketusta hanhille turvattomilla aidatuilla kapeikoilla. Nämä molemmat ympäristötoimet ovat lisänneet mm. lintuihin yleisesti kohdistuvaa painetta. Kun ympäristöön kohdistuu painetta, se lisää ympäristön yleistä aggressiivisuutta, jota eri eliölajit kykejensä mukaan väistävät tai pyrkivät käyttäämään hyväkseen. Koko Töölönlahtea ympäröivä alue on ympäristösuunnittelun alla, josta osa on Töölönlahdelle elinympäristönä suoraan vihamielistä. Jo aiemmin toteutettu lasirakentaminen alueella on ollut itsessään ympäristölle vihamielistä. Näitä rakentamisen aiheuttaman ympäristöhäiriön ja -häirinnän vaikutuksia ei ole päätöksessä millään tavalla kartoitettu vaan kaadettu vastuu yksittäisten ihmisten harjoittamaan lintujen ruokintaan jota he joutuvat harjoittamaan yhä vihamielisemmäksi käyvässä tai suorastaan yllytetyssä ympäristössä.
Samalla kun lintujen ruokintoja yleisesti kielletään, ja lintujen pesäpaikkoja yleisesti poistetaan rakennuksista, Helsingin kaupunki ja muut rakennuttajat myös lisäävät työmaiden yhteydessä ympäristöön jyrsijöiden koloiksi soveltuvia rakenteita joita ne ovat ottaneet pysyvään käyttöön. Helsingin kaupunki ei reagoi palautteeseen tällaisten korjaamiseksi. On perusteltua epäillä että Helsingin kaupunki itse rakentaa seurattavaa rottaverkostoa jonka liikkeitä se voi käyttää epäasiallisen hallinnoinnin välineenä.
On selvää että lintujen ruokintaan liittyvät ongelmat on korjattava asianmukaisilla tavoilla, mutta Helsingin kaupunki ei tue niiden korjaamista, vaan kiristämällä lintujen ruokintaan kohdistuvan ilmapiirin suoranaisesti pyrkii estämään ongelmien korjaamisen. Ilmapiiri kiristyy suorilla asenteilla ja muilla toimilla kuten lasirakentamisella, joka puolestaan välittyy suoraan yksityisten ihmisten hyökkäävään käyttäytymiseen jota Helsingin kaupunki osaltaan ohjaa. Tämä kieltopäätös on Helsingin kaupungille väline peittää näkyvistä myös muut toimet joilla he heikentävät elettävän ympäristön laatua, kuten poistamalla lintujen pesäpaikkoja rakennuksista, joka ei kokonaisuutena tule esiin ellei ole valmis käyttämään suurta määrää aikaa pesäpaikkojen löytämiseen ja löytääkseen myös paikalle ajoissa pesäpaikkojen poistamisen estämiseksi. Helsingin kaupunki voisi hyvinkin helposti ottaa nämä ympäristön laatua säilyttävt prosessit osaksi normaalia toimintaa, samoin kuin asialliset korjaustoimet lintujen ruokinnoilla esiintyvien ongelmien korjaamiseksi. Mutta Helsingin kaupunki on valinnut toimia toisin.
Lintujen ruokinnan kieltäminen tällä päätöksellä tulee lisäämään niin hoidettuun kuin mihin tahansa satunnaiseen pienimääräiseen lintujen ruokintaan kohdistuvaa vainoa ja aggressiota. Tällaisessa tilanteessa ruokinnan ei tarvitse aiheuttaa mitään ongelmaa, vaan ruokintaa harjoittavan henkilön havaitsemisen yhteydessä häneen kohdistetaan periaatteellista vainoa tilanteeseen nähden suhteettomin ja mielivaltaisin perustein. Vaikutelma on että Helsingin kaupunki "rakentaa" tätä yksilöihin kohdistuvaa vainoa tarkoituksellisesti henkireiäksi yhteisöllisesti harjoitettavan aggression tarpeelle voidakseen sen varjolla harjoittaa mielivaltaisia ympäristöhallintotoimiaan.
Tällainen tilanne on, suorasti ja epäsuorasti, omiaan itsessään synnyttämään päätöksessä esitettyjä ongelmia, joita puolestaan käytetään perusteena uusille kiristystoimille.
iii) Muita seikkoja:
Päätös poikkeaa alkuperäisestä 21.12.2021 annetusta päätöksestä perusteiden osalta siten että alkuperäinen päätös lintujen ruokintakieltoalueista nojaa lintujen itsensä aiheuttamiin haittoihin elintarviketurvallisuuteen liittyen, mutta tässä päätöksessä palataan perusteena rottiin, rottiin, rottiin mikä on paluu aiempaan 29.6.2006 annettuun päätökseen.
Terveyteen nojaavassa päätöksessä ei ole lainkaan käsitelty ja punnittu lintujen ruokinnan terveyshyötyjä yksilön ja terveen ympäristösuhteen kannalta. Ympäristön käyttöä pyritään periaatteellisesti rajoittamaan tavalla joka ei eri merkityksissä ole itsessään tervettä.
Lintujen ruokinnan kieltävä päätös on kohdistettu laajalle alueelle puistoja mutta se perustellaan vain pienellä alueella lintujen ruokinnan välittömässä ympäristössä tehtyihin havaintoihin, joille pyritään antamaan perusteeton (totaalinen) jatkumo ja vaikutusala ilman että kohtuullisia paikallisia toimia ongelman korjaamiseksi on tehty.
Lintujen ruokintaa pyritään tällä päätöksellä ohjaamaan entistä epäedullisempaan paikkaan, jolloin siihen voidaan ongelmien ilmaantuessa helposti ja hallitusti kohdistaa uusia rajoittavia toimia.
Lintujen ruokinnan kieltäminen on myös varpusiin kohdistuvaa vainoamista, joka näyttää Suomessa todelliselta vaikka sitä ei ole ohjelmana missään esitetty, eikä sellaista esitystä pitäisi hyväksyäkään. Varpusella ei ole "luonnollista" paikkaa ihmisestä erillisessä luonnossa, vaan varpuset ovat lajina kehittyneet osana ihmisen kehitystä. Oikaisuvaatimuksen kohteena olevalla päätöksellä tätä myös osaltaan ihmistä luontoon sitovaa vuorovaikutusta pyritään valtapoliittisesti terrorisoimaan, ja rajoittamaan ihmisyyttä joihinkin muihin valtapoliittisesti määrättyihin suuntiin. Lintujen ruokintaan kohdistuva ohjattu periaatteellinen vainoaminen *on* vainoamista, se on osa konkreettista toimenpideohjelmaa, ja sillä on myös konkreettiset seuraukset.
Olen asianosainen siten että käyn alueella satunnaisesti mihin liittyy lintujen ruokintaa tilanteen mukaan. Olen tehnyt erilaisia aloitteita lintujen ruokintakäytäntöjen kehittämiseksi, jollaisten käyttöönotto olisi kieltoa kannatettavampi tapa lähestyä ongelmia myös päätöksen vaikutusalueella. Vaikka päätöksessä kuvatut ongelmat eivät ole aiheuttamiani, päätös kohdistuu myös minuun, ja päätös olennaisesti estää lintujen ruokintaan liittyvien keinojen kehittämistä ja heikentää ympäristön laatua siinä missä puutteellisesti hoidettu lintujen ruokintakin.
Johtopäätös:
Kieltopäätöksen sijaan Helsingin kaupungin on käynnistettävä hanke aitojen korjaavien toimien edistämiseksi.
Helsingissä 27.3.2025
Rauli Haverinen